- Kyllä Turun telakan tilanne näyttää nyt aika hankalalta. Tämä on tulos pitkän ajan kehityksestä, sanoo meriteollisuuden rakennemuutosjohtajaksi pestattu Ari Nousiainen.

Kaksivuotisen hankkeen johdossa elokuussa aloittanut Nousiainen on työskennellyt lähes koko uransa meriteollisuuden kanssa toimivissa yrityksissä, onpa hän ollut lähes vuoden komennuksella Masa Yardsillakin - silloin aivan alkuvaiheessa 90-luvun alussa. Joten perspektiiviä hänellä alaan on.

Telakan tämänhetkisestä vaikeasta tilanteesta huolimatta Nousiainen uskoo, että STX haluaa edelleen tilauksia myös Turkuun. Työskentely entisten päämiesten toimesta Etelä-Korean telakoilla on vain vahvistanut tätä käsitystä.

- Koreassa halutaan rakentaa sarjalaivoja, eikä heillä vielä ole olemassa risteilijöiden rakentamiseen tarvittavaa infraa eikä tuotantosruktuuria. Uskoisin, että heillä kyllä on halu oppia risteilijöidenkin rakentaminen jollakin aikajänteellä, mutta siihen menee vielä aikaa. Siksi he todennäköisesti ostivat Suomenkin telakat.

Turun telakan suurin ongelma on Nousiaisen mielestä se, että pitkälle viedyn erikoistumisen takia sen asiakaspohja on niin luvattoman ohut.

- Vuosien kuluessa Turun telakalle on muodostunut muutama hyvä asiakas, joille laivoja toimitetaan. Telakan halukkuus rakentaa muunkinlaisia laivoja pitäisi olla joustavampi, hän arvioi.

Suurin tulevaisuuden uhkakuva syntyy sen mukana, kun risteilybisnes kasvaa Kauko-Idässä. Silloin on kohtalonkysymys, tilataanko ne alukset Koreasta vai Suomesta – vai muilta eurooppalaisilta telakoilta. Esimerkiksi STX tekee risteilijöitä myös Ranskassa.

Uutta ajattelua tarvitaan

Ari Nousiainen ei pysty tietenkään vaikuttamaan telakan tilauksiin, mutta hänen tehtävänsä onkin löytää ja ehdottaa meriteollisuuden alihankkijaverkostolle muita tukijalkoja ja uusia vientikohteita sekä tukea yrityksiä mahdollisten uusien ansaintamallien kehittämisessä.

- Viestini on, että bisnes voi olla muutakin kuin laivan tai laivaan toimittamista. Esimerkiksi aikaisemmissa työpaikoissani Wärtsilässä ja MacGregorilla bisnestä on tehty siirtymällä paikallisesta laitetoimittajasta globaaleille markkinoille kokonaisvaltaisiksi järjestelmätoimittajiksi, ja tuotteen elinkaaressa laajennettu laitetoimittajasta tekemään liiketoimintaa jälkimarkkinoinnista. Ja nyt ollaan jo siirtymästä pitkälti asiakkaan lisäarvojen tuottajiksi.

- Tässä kansainvälistymisen imussa on myös pystytty säilyttämään osaavaa suomalaista alihankintaverkostoa, joka on ollut valmis kehittymään kansainväliseen kilpailuun. Uutta teknologista huippuosaamista on luotu maahan.

Verkostoa kehitettävä

Toisaalta rakennemuutosjohtajan on huolehdittava myös siitä, että risteilyrakentamisessa tarvittava verkosto ei häviä mihinkään tämän, toivottavasti vain lyhyeksi jäävän, tauon aikana.

- Tehtävä on mielenkiintoinen: tämä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun rakennemuutosta yritetään hallita tässä mittakaavassa. Tähän on suunnattu resursseja, mutta kysymys kuuluu, kuinka ne kohdistetaan niin, että yritykset toimivat tulevaisuudessakin ja pystyvät luomaan uusia työpaikkoja.

- Osalla alihankkijaverkostoa on muitakin työnantajia ja sitä puolta pitäisi pystyä kasvattamaan. Osa yrityksistä on taas niin pieniä, että ne joutuvat miettimään toimintamallejaan ja osa varmaan tulee väistämättä kuolemaan.

Elinkelpoisten yritysten pitäisi verkottautua niin, että ne pystyisivät saamaan yhdessä suurempia kokonaisuuksia vientiin.

- Yritysten on satsattava uusiin teknologioihin ja innovaatioihin ja kokonaisvaltaisiin vientiponnisteluihin. Niihin on saatavissa valtion avustuksella hyvät tuet, toteaa Nousiainen.

Hän muistuttaa, että lähihistoriasta löytyy monia positiivisia esimerkkejä onnistuneista rakennemuutoksista.

- Ei Ruotsin telakkateollisuus kuollut vaan erikoistui. Myöskään Sveitsin kelloteollisuus ei antautunut halpojen digitaalikellojen edessä vaan ryhtyi kehittämään vielä parempia ja hienompia kelloja, Nousiainen pohtii.

Ari Nousiaisen pitäisi saada kahden vuoden pestinsä aikana hallittu rakennemuutos käyntiin.

Kun Royal Caribbeanin Allure of the Seas purjehtii marraskuussa Turusta, jää varsinaissuomalainen meriteollisuus tyhjän päälle.

anneli.perkio@y-lehti.fi