Pirkko Ruusunen astui ulos kampaamon ovesta heinäkuun 23. päivänä klo 15.57 kun hänen puhelimensa soi. Hätääntynyt siivooja kertoi, että tuli oli päässyt irti Yläneen Perinnelihan tiloissa.

– Hän oli mennyt ulos viemään roskia – onneksi - ja nähnyt, miten vanhan palvisaunan paikkeilta nousi savua, Ruusunen kertoo.

Tuli eteni niin kovalla voimalla, että noin puolen tunnin kuluttua paikalle tulleella pelastuslaitoksen yksiköllä ei enää ollut mitään pelastettavaa.

Oli perjantai ja työt oli lopetettu tavallista aikaisemmin. Toimitusjohtaja Pasi Ruusunen oli kuljettamassa tavaraa. Hän ja yrityksen perustaja Hannu Ruusunen saivat tiedon palosta Pirkolta.

– Lähdin heti palopaikalle ja näin saman tien, että kaikki menee, koko kolmenkymmenen vuoden elämäntyö, Hannu Ruusunen sanoo. Hän oli aikaisemmin päivällä käynyt sytyttämässä tulen vanhaan palvisaunaan. Palo saattoi lähteä alkuun sieltä, mutta varmuutta ei ole.

– Muutamat yöunet siinä meni kun mietin, mitä olisin voinut tehdä väärin. En tiedä, Hannu toteaa. Hän ehti sentään pelastaa samalla tontilla sijaitsevassa vanhassa asuinrakennuksessa olleet koirat. Vanhin niistä, 13-vuotias saksanpaimenkoira Zero oli irti ja luuli, että Hannu ja Pirkko ovat palavassa rakennuksessa. Palomiehet saivat viime hetkellä vedettyä turvaan koiran, joka yritti väkisin hakea isäntänsä tulipalon keskeltä.

Tulipaloturistit tukkivat tien

Palon sammuttamiseen ja ympäröivän rutikuivan metsän suojeluun hälytettiin paloautoja Loimaalta asti. Myös uteliaat löysivät tiensä Yläneen metsäkulmille nopeasti ja pian tiet oli lähes tukittu tulipaloturistien autoilla.

– Ihmiset eivät ymmärrä, että täällä tiet ovat kapeita. Naapuri kertoi, että hän oli laskenut viidenkymmenen auton jonon omalla kohdallaan, Pirkko muistelee. Uteliaita riitti monta päivää.

Tuli tuhosi 1200 neliön tuotantorakennuksen kokonaan. Vahingon rahallinen arvo oli noin 2,5 miljoonaa euroa. Yläneen Perinneliha työllisti 7,5 työntekijää, jotka nyt ovat toistaiseksi lomautettuina.

– Vasta parin päivän päästä aloin ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Poliisi oli täällä etsimässä palon syytä ja vakuutusmiehet laskemassa vahinkoja. Varasto piti inventoida, koneista oli tehtävä luettelo ja kiinteistö arvioida, Pasi Ruusunen kertoo.

Vakuutusneuvottelut vievät aikaa

Kun tämä haastattelu tehtiin puolitoista kuukautta palon jälkeen, vakuutusselvitykset olivat vielä kesken. Vakuutusten pitäisi olla kunnossa.

– Vakuutukset laitettiin ajan tasalle viime vuonna. Yritystoiminnan keskeyttämisvakuutus on voimassa vuoden. Siitä olemme saaneet summan, jolla palopaikan purkutyöt maksettiin, jatkosta en tiedä, Pasi sanoo.

Tiivis perheyhteys oli Ruususten kriisiapu. Tapahtumia käytiin läpi yhä uudestaan kahden sukupolven voimin. Muuta tukea ei tarvittu eikä juuri tarjottukaan.

– Vain Yläneen Osuuspankin johtaja Heikki Eskola soitti kesälomaltaan. Hän on täällä Pöytyällä paras elinkeinoasiamies, ilman Eskolaa meillä ei olisi tullut niitä vakuutuksiakaan tarkistettua, Ruususet kehuvat.

Palopaikalla on enää pieni kasa hiiltyneitä lautoja. Pirkko ja Pasi Ruusunen haluavat rakentaa uuden tuotantolaitoksen ja jatkaa Yläneen Perinnelihan toimintaa.

– Jos vain vakuutusyhtiön kanssa päästään sopimukseen. Mutta vaikka päästäisiinkin, niin kaikki on aloitettava tyhjästä: ei meillä tällä hetkellä ole yhtään asiakasta, Pasi sanoo.

Savun haju lähti vaatteista muutamassa päivässä. Mieleen palo jätti suuren kunnioituksen tulta kohtaan. Muille yrittäjille Ruususet tähdentävät vakuutusturvan merkitystä.

– Pienen yrittäjän voi olla vaikea hahmottaa omaa tilannettaan, kun yritystoiminta laajenee pikku hiljaa. Vakuutusturva kannattaisi tarkistaa kerran vuodessa.

Entisen lihanjalostamon paikalla on enää kasa hiiltyneitä lautoja. Zero-koira sai sentään pitää isäntäväkensä. Pasi, (vas), Hannu ja Pirkko Ruusunen ovat pohtineet palopäivän tapahtumia kerta toisensa jälkeen.

pirkko.varjo@y-lehti.fi