Turun laulavat veljekset yhä huipulla
Turun kuuluisimmat veljekset Matti ja Teppo aloittivat bisneksensä jo ihan poikasina. Mukanaan kolmas Ruohosen veljeksistä, nykyisin oopperalaulajana Eurooppaa kiertävä Seppo sekä - ei ainakaan vähemmän kuuluisa - basso Matti Salminen, vetivät pojat tiernapoikina Hellaksen tehtaalla mukavat taskurahat ja joulusuklaat kaupan päälle.
- Minulla oli silloin jo bisnesvaistoa niin että muut olivat vihaisia minulle, kun en meinannut malttaa jättää rahankeruuta kesken, vaan hain yleisöltä ne viimeisetkin lantit, Matti Ruohonen nauraa nyt.
Nykyisinkin hän on se, joka hoitaa veljesten keikka- ja levymyynnin.
- Perustimme oman tuotantoyhtiön jo vuonna 1974, mikä ei ollut silloin kovin tavallista. Se oli hirveä riski: meillä ei ollut taloudellista pohjaa, emmekä tulleet yrittäjäperheestä. Vanhemmat kyllä olivat huomanneet meidän musiikilliset lahjat ja olivat panostaneet niihin. Me päästiin musiikkiopistoon ja kuoroihin laulamaan, veljekset kiittävät.
Vuonna 1969 kaksikon laulajanura pääsi käyntiin, mutta omaa musiikkiaan he eivät saaneet levy-yhtiössä pariin vuoteen läpi. Tämäkin oli yksi syy, miksi oma firma houkutti.
- Yhdessä me hiffattiin, että meidän paras pääoma on meidän omat laulut. Me haluttiin vapaus tehdä asiat itse.
- Enää ei tarvinnut odottaa oven takana, että vihreä valo palaa, Teppo Ruohonen lisää.
Kuten tunnettua, ei mennyt kauan, kun menestyshitit jo seurasivat toisiaan. Nyt Ruohosilla menee jo uran 41. vuosi ja arvostus sen kun vaan kasvaa. Faniporukka on uskollista ja tanssipaikoilla duo rankataan aina vaan parhaiten yleisöä vetävän kolmikon joukkoon.
Keikkailu maistuu veljeksille edelleen, vaikka tahtia onkin hiljennetty.
- Silloin on hyvä olla, kun keikan jälkeen on paita märkä ja on kaikkensa antanut. Sillä työllistää itsensä jo taas vuodeksi eteenpäin. Ihmiset valikoivat nykyään tosi tarkkaan, minne he menevät. Ei ole enää sellaista vakiotanssiyleisöä kuin ennen tanssipaikoilla kävi, Matti Ruohonen sanoo.
- Me saamme palautteen yleisöltä heti, mutta moni yrittäjä ei saa sitä ehkä koskaan.
![]() |
anneli.perkio@y-lehti.fi