Kosken kunnan rakennustarkastaja Mauno Mäenpäästä tulee iltaisin tallityöntekijä, joka paikan höylä ja varaisä vaimon yritykseen Merjan Talliin. 12 hevosta ja vaihtuva määrä lapsia ja nuoria odottaa Maunoa.

Mäentausta myöntää tarttuneensa täkyyn helposti. Hevonen oli tuttu eläin jo lapsuudesta kun 1985 perhe muutti Mäentaustan kotitilalle Koskelle, ja vaimo perusti talliyrityksen vuonna 1987.

Isäntä on itse pystyttänyt rakennukset ja maneesin. Mäentausta tarttuu kaikkiin töihin ja pitää huolta, passaa ja paapoo lapset ja eläimet. Neljän lapsen isälle lasten kanssa toimiminen on luonnollista.

- Olen aina viihtynyt lasten kanssa. Koetan opetella ja muistaa heidän nimensä. Kaupungilla liikkuessa moni moikkaa vaikka minä saatan näyttää ihan H. Moilaselta. Tutuiksi tulevat myös lasten vanhemmat, sillä maalla välimatkat ovat pitkät, ja moni odottaa tallilla tunnin ajan, Mäentausta kertoo.

Iltahommista on muotoutunut elämäntapa. Se on myös sopivaa liikunnallista vastapainoa päivätyölle, ja antaa luvan satunnaiselle hillomunkkinautinnolle. Jo pienenä isänsä menettänyt Mäentausta myöntää, että hoivavietillä voi olla osuutensa.

Lapset kaipaavat aikuisen tukea

Pariskunta arvioi, että he ovat olleet osallisina liki tuhannen lapsen ja nuoren elämässä. Nykyään Merjan Tallilla ratsastaa jo toinen sukupolvi, ja moni aikuinenkin virittelee lapsuutensa heppaharrastuksen uudelleen. Mäentaustat toteavat yhdessä, että yhä useampi lapsi tarvitsee aikuisten tukea entistä enemmän.

- Lasten kanssa on kiva touhuta, ja heissähän se tulevaisuus on. Hyvin harvoin ilmenee mitään kurinpidollisia ongelmia. Eikä minulla oikein muitakaan harrastuksia ole. Täällä koen itseni tarpeelliseksi.

Mäentausta on tyyni kaveri, ja vaikka joskus sattuu huonompi päivä, pelkkä punan ilmestyminen kasvoille kertoo nuorisolle oleellisen. Silloin totellaan.

Vuodesta toiseen nuoret muistuttavat Mäentaustan paria, etteivät he voi jäädä eläkkeelle ennen kuin nuoret ovat aikuistuneet. Vara-Manua ei tällä Maunolla ole, eikä vielä ole ollut tarvettakaan. Päivä loppuu puoli kahdeksan tai yhdeksän tienoilla illalla. Päiväunet muutaman kerran vuodessa ovat Maunon omaa vapaa-aikaa.

- Loppua ei touhulle ole näkyvissä, ja ainakin fyysinen terveys on säilynyt hyvänä, Mäentausta virnistää.

–a-ss