Prossakka, juurespuuro ja kaljavelli ovat hyviä juhlaruokia. Perinneherkkuja suositaan ainakin Vakka-suomessa, jossa vehmaalainen yrittäjä Satu Suominen on järjestänyt pidot jos toisetkin. Pitopalvelu Satu Suomisen sai viime vuonna Vehmaan yrittäjäpalkinnon.

Suominen teki 15 vuotta töitä vanhustenhuollossa ennen yrittäjäksi ryhtymistään. 12 vuotta kului Rautila-keskuksen keittiössä ja neljä vuotta sitten yrittäjä vuokrasi Vehmaan keskustassa sijaitsevan ravintola Ristentorpan. Väliin mahtuu vielä kausi grillikioskin pitäjänä.

– Rautila-keskus oli hieno paikka, mutta sinne haluttiin yrittäjä, joka ottaa vastuun koko toiminnasta. Nythän keskus on myynnissä, Suominen kertoo.

Ravintolanpito ja pitopalvelut ovat sikäli hyvä yhdistelmä, että pitoruoat syntyvät ravintolan keittiössä. Muuten siellä valmistetaan joka päivä lounas, joka on suosittu varsinkin lähialueella töissä käyvien keskuudessa.

– Mitään á la cartea ei voi pitää, 2500 asukkaan kunnassa se ei kannattaisi. Lounaankin on oltava yksinkertainen. Tavallista, mutta hyvää kotiruokaa, Suominen sanoo.

Yksinkertaiset, puhtaat aineet ovat pitopalveluyrittäjän mieleen. Monimutkaiset äyriäispadat saakoot sijansa jossain muualla, Suomisen keittiössä herkkuja tehdään kotimaisista juureksista ja hyvin usein lähialueilla kasvaneesta possunlihasta.

– Sianliharuoat ovat tyypillisiä tällä alueella, lihaa syödään monessa muodossa. Teen myös possunmakkaraa. Oikein perinteiset ruoat ovat tietysti enemmän vanhemman väen suosiossa, nuorisolle tehdään jotain muuta.

Maaseudulla, jossa vanhusväestön osuus on suuri, muistotilaisuudet ovat pitokokille tavallisimpia järjestettäviä. Myös häitä ja syntymäpäiviä riittää ja tarjoilut saadaan tarvittaessa vaikka taivasalle.

– Paikoissa, joissa ei ole mukavuuksia, järjestetään ensin käsienpesupaikat ja mietitään ruokalista sellaiseksi, että sen voi kuljettaa kylmä- tai lämpöastioissa, Suominen kertoo.

Ravintola Ristentorppa on avoinna joka päivä, viikonloppuisin aamuyöhön asti. Yrittäjän lisäksi se työllistää kaksi työntekijää. Viikonloppuisin on usein esiintyjiä.

– Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista, että saisin tänne väkeä. Eihän tämä mikään kultakaivos ole, Suominen toteaa.

Yrittäjän oma vapaa-aika jää vähäiseksi. Suomisella se täyttyy kunnallisilla luottamustehtävillä: hän on kunnanhallituksessa, teknisessä lautakunnassa ja vapaa-aikalautakunnassa sekä vielä kirkkovaltuutettu. Puoluekannaltaan Suominen on sitoutumaton.

(Ja se prossakka on muuten imellettyä perunalaatikkoa.)

Kylän keskellä olevassa ravintolassa pysyy hyvin perillä siitä, mitä kylällä tapahtuu, Satu Suominen sanoo.

pirkko.varjo@y-lehti.fi