Jesse Soinisen, Reidar Waseniuksen ja Tero Leponiemen tänä vuonna ilmestynyt ”Yhteisöllinen media osana yrityksen arkea” tulee tarpeeseen. Yhteisöllinen ja sosiaalinen media ovat tulleet nopeasti osaksi yritysten markkinointia ja verkostoitumista ja nopeus tuo helposti mukanaan vauhtisokeutta. Kuten teoksessa todetaan, monet yritykset ovat perustaneet esimerkiksi Facebook –sivustoja juurikaan miettimättä, mitä niillä oikeastaan pitäisi tehdä. On heittäydytty matkaan mukaan ymmärtämättä, mistä uuden median suomissa mahdollisuuksissa onkaan kyse.

Kirjaa voikin suositella kaikille sellaisille yrityksille ja yrittäjille, jotka ovat tällä hetkellä noita pohdintoja tekemässä. Teos on hyvin ajassa kiinni ja sen esittämiä näkemyksiä eri sovellusten hyödyllisyydestä voi pitää onnistuneina. Jotkin kirjan luvuista ovat tässä jopa erinomaisia: kirjoittajat tuovat esimerkiksi ansiokkaasti esille sen usein unohtuvan tosiasian, että yhteisöllisen median tuloksia voidaan oikeasti mitata. Vastapainoksi on toki todettava, että esimerkiksi yhteisöllisten työkalujen ja välineiden tarkastelut jäävät aika lailla itsestään selvyyksien tasolle.

Kirjassa tehdyt painotukset ovat sikäli ymmärrettäviä, että työkalut ja välineet ovat sitä kaikkein nopeimmin muuttuvaa ainesta, jolloin yksityiskohtainen erittely ei ole välttämättä mielekästä. Olisin kuitenkin odottanut pureutuvampaa pohdintaa esimerkiksi siitä, miksi Facebook onkaan Suomessa niin paljon suositumpi kuin Twitter. Asia todetaan teoksessa monessa kohdin ja sinänsä oikeansuuntaisesti, mutta selitykset tuntuvat hakuammunnalta. Ehkäpä siksi, että yksiselitteistä selitystä ei ole. Johtopäätöksiin tämä ei vaikuta: kirjoittajien linjaukset eri työkalujen välillä ovat toimivia.

Jotkin yksittäiset asiat osuvat väkisinkin lukijan silmään. Internet on oikeasti aika paljon enemmän kuin 10 vuotta vanha ilmiö. On myös melko raflaavaa todeta, että yhteisöllinen media olisi ”ensimmäinen oikeasti mitattava media”. Kirjassa näkyy, että sillä on ollut kiire markkinoille, jolloin yksityiskohtien hionta jää puolitiehen. Lukukokemuksena kirja on kuitenkin miellyttävä. Se on hyvin taitettu ja monivärisyyttä on käytetty taitavasti. Vaikka mieleen tulee, että monet kuviot on luultavimmin siirretty suoraan koulutusmateriaaleista tekstiin, ne istuvat hyvin kokonaisuuteen. Kirjan keskustelevan luonteinen kirjoitustyyli tukee taittoa ja päinvastoin.

Sama koskee kirjaan istutettuja sitaatteja ja tapausesimerkkejä, vaikkakin esimerkit hersyttävät siihen ikuiseen kysymykseen: miksi aina pitää puhua Fordista, Southwest Airlinesista tai Nikesta, kun ihan Suomestakin löytyisi ehkä pienimuotoisempia, mutta hyvin onnistuneita PK-sektorin esimerkkejä? Jotenkin tuntuu, että sen paikallisen pitserian tai konekorjaamon esimerkki olisi monelle paljon iskevämpi kuin Ford – autovalmistajia kun meillä täälläpäin on aika vähän.

Jesse Soininen & Reidar Wasenius & Tero Leponiemi: Yhteisöllinen media osana yrityksen arkea. Helsingin seudun kauppakamari, 2010

Jukka-Pekka Puro