Lietolaisen tapahtumatekniikkaa tuottavan Kolmiopalvelun Antero Nuutisella on viisi- ja kolmevuotiaat tyttäret. Isyyden ja yrittäjyyden yhdistämistä on helpottanut jo uran alussa tehty tietoinen päätös: työ ja vapaa-aika erotetaan toisistaan.

Kuvio kuulostaa ihmeelliseltä, mutta Nuutinen vakuuttaa, että yrittäjänä hänellä on enemmän mahdollisuuksia joustaa lastenhoidon suhteen kuin töissä olevalla puolisolla. Oman työn sesongit onneksi noudattelevat pitkälle tavallista työ- ja lomarytmiä.

- En koskaan tee töitä kotona. Ajatukset voivat pyöriä päässä, saatan vastata puhelimeen, ja ajatus kotitoimistosta houkuttelee joskus, mutta ei. Tarpeen vaatiessa tulen työpaikalle vaikka tarjousta tekemään.

Vanhemmuuden alku, odotusaika, meni hieman kaiken muun sivussa, mutta synnytyksessä mukana oleminen ja vauvan saaminen syliin havahdutti täydesti todellisuuteen. Sanoinkuvaamaton tunne, nuori isä muistelee. Toista tytärtä odottaessa osasi jo aavistella, mitä tuleman pitää.

- Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Kotirutiinit on aika lailla jaettu, ja puolison kanssa on mietitty ja sovittu yhteiset linjat kasvatuksen suhteen. Minusta meillä on vapaa ja rento ilmapiiri, ja tukeudumme paljolti huumoriin ja maalaisjärkeen.

Arki painaa projektipuntarissa

Niinpä nukkumaanmenojärjestys arvotaan kolikonheitolla. Voittaja päättää, kumpi ekana ja käytännössä saa itse kekkuloida hetken ylhäällä kaverin joutuessa punkkaan. Yhteinen iltasatu tai unilaulu tasoittaa mielet.

Neuvoja tulee toki neuvolasta ja omilta vanhemmiltakin – niitä kuunnellaan, ja sitten tehdään, mikä parhaaksi nähdään. Arkihulinassa sattuu ja tapahtuu, mutta äänen korottaminen ei auta, harmittaa ainoastaan jälkeenpäin.

- Siinä kysytään pinnaa, kun toinen repii vaatteita pois päältä vaikka ollaan tarhaan lähdössä ja palaveri painaa päälle! Nämä prinsessat valkkaa vaatteita muutenkin niin, että oikein hirvittää välillä, Nuutinen nauraa.

Vanhemmuus on opettanut miettimään, mihin projektiin kannattaa ja haluaa lähteä mukaan. Yrityksen kasvun haluaa suhteuttaa muuhun elämään. Nuutinen ei havittele kuuta taivaalta vaan leivän päälle juustoa.

- Koen olevani vahvasti läsnä lasteni elämässä. Olen oppinut avarakatseisuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Vaikka mietin, että kun jo nyt kiukunpuuskat ovat tuota luokkaa, niin kymmenen vuoden päästä – huh huh.

Eerika ja Ella ovat Antero Nuutisen viisi- ja kolmivuotiaat tyttäret. Iskällä on tyttöjen kuvat omalla työpöydällä muistuttamassa, ketkä kotona odottavat.

–a-ss