Talous on vähitellen elpymässä taantumasta ja ihmiset uskaltavat taas tehdä hankintoja. Taideostosten kanssa ollaan silti varovaisia, vaikka koteja sisustetaankin nyt innokkaasti, sanoo Portsassa taidekauppaa pitävä Mika Valtanen.

- Taidetta tosin liikkuu paljon erilaisissa taidemyyjäisissä, joita liikuntahalleissa pidetään, mutta tällaiset tapahtumat vääristävät usein hintoja. Myydään mukamas suurilla alennuksilla, mutta lähtöhinta on aivan väärä. Sitten kun asiakas tulee tänne, hän luulee, että täälläkin voi neuvotella samanlaiset alennukset, hän naurahtaa.

Mika Valtanen ryhtyi taidekauppiaaksi vuosien K-kauppiasuran jälkeen. Kokemusta on niin yhden miehen kaupan kuin Citymarketinkin vetämisestä.

Elinikäinen taideharrastus peri kuitenkin lopulta voiton ja kymmenen vuotta sitten hän heittäytyi kokonaan alalle. Valtasen liike, Finarte, myy pelkästään taidetta, mikä on aika harvinaista.

- Monet alan liikkeet myyvät muutakin, esimerkiksi huonekaluja ja välittävät kuolinpesiä. Kyllähän minäkin teen pyynnöstä perikunnille arvioita, mutta kokonaisia kuolinpesiä en käsittele.

Taiteessakin hän on paljolti keskittynyt moderniin ja erityisesti turkulaiseen taiteeseen. Maalauksiin, grafiikkaan ja veistoksiin.

- Minulla on paljon 1960-80-lukujen taidetta, mutta teoksia löytyy myös 50-luvulta ja 2000-luvultakin. Turkulaisia tekijöitä on paljon, sillä Turun Piirustuskoulu on mielestäni ollut Suomen kovin koulu. Turkulaistaiteilijat vain pakkaavat olemaan kovin aliarvostettuja omalla maallaan, Valtanen pahoittelee.

Liikkeen seinillä näkyy myös useita naivistisia ja surrealistisia töitä, jotka ovat turkulaista alkuperää.

- Moni naivistina pidetty maalari on oikeastaan surrealisti. Oikeita naivisteja ei ole paljon, vaikka naivismin nimellä myydään taidetta paljonkin. Se on kaupallisempi ja helpompi käsite, Valtanen väittää.

Luota itseesi

Taideostoa harkitsevaa Valtanen kehottaa katsomaan maalausta tarkasti, eikä tuijottamaan nimeen siinä. Omaan tunteeseen pitää uskaltaa luottaa.

- Monet tekee sen virheen, että ostaa jonkin nimen perusteella, vaikkei kuitenkaan ole rahaa ostaa taiteilijalta hyvää työtä. Jos taulu on huono, niin ei se nimi tee siitä yhtään parempaa. Toisaalta nimekkäätkin taiteilijat tekevät paljon leipätöitä – sellaisia jotka aiheensa perusteella myyvät helposti – eikä ne välttämättä huonoja ole.

Miten tässä sitten kokemattomampi taiteen ostaja voi olla varma mistään? Mitä kannattaa ostaa?

- Jos taulu maksaa muutaman sata euroa, se kannattaa ostaa, jos siitä pitää. Maksavathan sisustustavaratkin sen verran. Mutta jos se maksaa jo kolmatta tuhatta, niin myyjän kanssa voi sopia, että taulu voidaan vaihtaa, jos se ei jonkin ajan päästä miellytäkään, ja hinnassa hyvitetään vähintään se, mitä siitä on maksettu, Mika Valtanen ehdottaa. Hän itse toimii juuri näin.

- Myyjä suostuu siihen, jos hän arvostaa myymäänsä tavaraa ja on hinnoitellut sen oikein.

Valtasen kohdalle on tullut hyvin harvoja palautuksia näiden vuosien aikana, mikä johtuu siitä, ettei hänen tapanaan ole hoputtaa ostajaa missään vaiheessa.

- Kun jaksaa neuvotella maltillisesti, voi saada pitkäaikaisen asiakkaan, kauppamiehen vankka perustelu kuuluu.

Mika Valtanen toteutti jokaisen unelman: teki harrastuksestaan ammatin.

Nuoren punkbändistäänkin tunnetun Sampsa Sarparannan teos ei ole ihan joka kotiin sopiva maalaus.

Veikko Siren oli oikea naivisti, Mika Valtanen esittelee.

anneli.perkio@y-lehti.fi