Yhdessä Veikka Gustafssonin kanssa Etelämantereella seikkaillut Patrick Degerman oli Turun Yrittäjien vieraana tammikuussa Mauno Koivisto –keskuksessa. Luento avasi tämän kevään sarjan Turun Yrittäjien koulutustilaisuuksia, joissa Turun AKK on yhteistyökumppanina.

Salintäysi yleisö sai kuulla uskomattoman tarinan sinnikkäästä vuosien työstä, joka vei nämä miehet keskelle ei mitään. Paikkaan, jota ei ollut edes kartoissa, ja jossa äärimmäiset olosuhteet pakottivat miehet saumattomaan yhteistyöhön kuukausien ajaksi.

Kun päämäärä oli kerran asetettu, sinne pyrittiin tinkimättömällä sisulla.

- Halusimme paikkaan, jossa kukaan ei ole koskaan ollut ja joka olisi hyvä vuorikiipeilykohde. Siperiassakin sellaista on, mutta Etelämanner oli vielä parempi. Minua kiinnostivat ne vuorijonot, jotka menevät mantereen halki. Niistä löytyi hyvin vähän tietoa, Degerman kertoi.

Pitkä tie, sponsori vie

Jo matkan valmistelut olivat melkoista seikkailua: kerrottakoon lyhyesti, että miehet muun muassa konsultoivat NASAA, opettelivat ompelemaan haavoja elävällä ihmisellä, tai että jonkinlainen kartta alueesta saatiin erään vanhan CIA-miehen kautta. Siis kartta, jota ei pitänyt olla olemassakaan.

- Kartta tarvittiin, että saimme jonkun lennättämään meidät keskelle ei mitään. Matka maitse olisi vienyt kaksi kuukautta, selitti Degerman.

Ja se lentäminen maksoi. Koko matkan kustannukset nousivat satoihin tuhansiin euroihin, jotka oli tietysti hankittava sponsoreilta. Niitäkin löytyi lopulta. Metodina oli kysyminen.

- Jos ei koskaan kysy, ei koskaan saa mitään. Jos ei kerro mitään, ei kukaan tiedä sinusta mitään. Ja jos ei tee mitään, niin ei sitten tapahdukaan mitään. Jos löydät toisen motiivin, saat hänet myös tekemään mitä haluat, kuuluvat Degermanin teesit.

Kaksin maailmassa

Etelämantereelle – siihen kartalla olemattomaan pisteeseen - sitten päästiin lopulta, neljän vuoden valmistelujen jälkeen.

- Silloin se oli enää meistä kiinni: osataanko, jaksetaanko ja uskalletaanko?

Etelämantereella liikkuminen ei ole mitään hiihtelyä hohtavilla puuterilumilla, vaan ankaraa työtä joka metri. Miesten piti olla koko ajan turvavarusteissa ja koko ajan toisissaan köydellä kiinni, sillä koska tahansa alla voi aueta satojen metrien syvyinen railo, joka on ollut ohuen lumen peitossa. Ja myös ne näkyvät railot on ylitettävä.

- Kaveriin oli luotettava kaikissa olosuhteissa. Siinä rupeaa miettimään asioita ihan eri lailla, eli esimerkiksi: onko meillä hyvä kommunikointi? Jos on jokin ongelma, pitää sanoa siitä, ennen kuin siitä tulee iso ongelma. Kaikki asiat pitää tuoda esiin, joten me päätettiin ottaa joka perjantai hieman alkoholia ja purkaa ne, Degerman nauratti yleisöään.

No, vuori löytyi, sille kiivettiin ja kuva otettiin. Tätä iloa kesti 15 minuuttia, sitten oli ruvettava laskeutumaan alas vaaralliseksi yltyvässä myrskyssä.

Monien vaiheiden jälkeen miehet palasivat laihtuneina, mutta terveinä kotiin. Tavoitteiden asettamisesta ja tiimityöstä oltiin opittu paljon, ja siitä saivat nyt Turun Yrittäjätkin olla osallisina.

Näin sisukkaita miehiä täytyy vain vilpittömästi ihailla, vaikka mielessä kaihersikin epäilys: miksi tämä kaikki vaiva? Mikä oli kaiken tarkoitus?

15 minuuttia Mount Sisun huipulla ja sitten alkoi paluumatka.

anneli.perkio@y-lehti.fi