Kati Vuorelalla on ollut Seepra vaatetusliike Vehmaalla vuodesta 2004. Hän on alusta saakka ollut yksinyrittäjä, ja tilanteen plussat ja miinukset ropisevat niskaan sarjatulen lailla.

- Liikkeen aukiolojat sitovat, ei asiakkaita - ei rahaa, sairastaa ei saa ikinä, ei itse eikä lapsikaan, sosiaaliturvaa ei ole minkäänlaista. Maksan tuloihini suhteuttaen korkeampaa yeliä, että saisin edes jonkinmoisen eläkkeen.

Kun työntekijää ei ole, sijaista on vaikea lennosta tempaista. Vuorela toteaa olevansa onnekas, sillä vuosien varrella muutamasta työharjoittelijasta on tullut uskottu sijainen. Silti vatsatauti aiheuttaa paniikkiaamun.

Tulot ovat epävarmat riippuen täysin myynnistä. Vuorela on kuulunut yrittäjille tarkoitettuun työttömyyskassaan, mutta hän kollegoineen toteaa sen turhaksi. Jäsenmaksu on kallis, ja millä eletään puolenkin vuoden karenssiaika? Asuntolainaan saatavassa takaisinmaksuturvassa ei yrittäjän työttömyysaikaa noteerata. Yrittäjällä on aina töitä ja lompakko täynnä kahisevaa…

Entä se yrittäjän vapaus?

- No, voinhan minä päättää lähteä reissuun, jos on rahaa niin, että saan sijaisen palkattua ja matkan maksettua, Vuorela purskahtaa nauruun.

- Olen yrittäjä omasta halustani. Olen pääosin elämääni tyytyväinen, nyt menee ihan mukavasti. Kanta-asiakkaat, joita tulee jopa muualta ostoksille, ovat iloni. Mutta me työllistämme itsemme ja huolehdimme velvoitteistamme. Entä jos yhtäkkiä saamme tarpeeksemme ja ilmoittaudumme kortistoon?

Kati Vuorela ihastelee kevään värejä vaatteissa ja laukussa yhdessä työharjoitteluun tulevan Petra Aallon kanssa. Aalto opiskelee kaupan ja hallinnon alaa Uudenkaupungin Novidassa.

–a-ss