Tahitin paratiisisaari on vehreän eksoottinen ja kaunis. Kaupungeissa on siistiä ja ihmiset ovat ystävällisiä. Sukellusvedet ovat kirkkaita ja aurinko paistaa lähes aina. Kauniin kuoren alla muhii kuitenkin liuta ongelmia.

Ranskan Polynesian talous on ongelmien kynsissä. Vuoden 2004 jälkeen maassa on ollut 12 hallitusta ja kuudessa vuodessa presidentti on vaihtunut yhdeksän kertaa. Rankan valtio syytää alueelle vuosittain 1,5 miljardia euroa, jotka paikallinen korruptoitunut hallinto jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

-Ranskan valtio yrittää tällä tavoin paikata huonoa omaatuntoaan, arvelee kaukaisella Ua Poun saarella asuva ja alueen talousasioihin perehtynyt Didier Benatar. –Vuodesta 1966 kolmenkymmenen vuoden ajan Ranska teki ydinkokeita Polynesian atolleilla. Nämä rahat ovat maksua näistä tuhoista.

Ranskan Polynesian alue on Euroopan kokoinen. Suurin osa pinta-alasta on Tyynenmeren vettä. Viiden saariryhmän pienet saaret ja rengasmaiset atollit ovat kaukana toisistaan. 250.000 asukkaasta 200.000 asuu pääsaarella Tahitilla.

Alue kuuluu Ranskan merentakaisiin yhteishallinta-alueisiin. Tahitilaiset ovat ranskan kansalaisia. Hallintomuoto on parlamentaarinen edustuksellinen demokratia. Itsenäisyys on kuitenkin melko näennäistä. Polynesian frangi on sidottu euroon ja Ranskan armeija huolehtii alueen puolustuksesta.

Talous on täysin riippuvainen Ranskan valtion tuesta, vientikaupasta ja turismista. Vielä muutamia vuosia sitten neljännes kansantuotteesta kertyi turismista, mutta matkailijoiden määrä on jatkuvassa laskussa. –Hinnat ovat korkealla, matka Tahitille ja muille Polynesian saarille on pitkä ja valtio on rajoittanut lentoyhtiöiden toimintaa turvatakseen valtion oman lentoyhtiön kannattavuuden. Lyhytnäköistä toimintaa, toteaa Benatar.

Saarten maatalous tuottaa kookospähkinöitä, vaniljaa, vihanneksia ja hedelmiä. Siipikarjan ja lihakarjan kasvatus sekä maitotaloustuotteiden tuotanto tuovat tuloja asukkaille. Tuotantoyksiköt ovat todella pieniä. Suuri osa maailman viljellyistä helmistä ja helmiäisestä tulee Ranskan Polynesiasta. Puolet kokonaisviennistä suuntautuu Ranskaan. - Ranskan valtion tuki kookospähkinän viljelijöille on tällä hetkellä kaksi kertaa niin korkea kuin pähkinöiden markkinahinta, Benatar kertoo. –Ei ole ihme, että pähkinät jäävät korjaamatta eikä kopraa saarilta enää viedä.

Ei tuloveroa

Ranskan Polynesiassa yksityishenkilöt eivät maksa juurikaan tuloveroa. Suora verotus kohdistuu pääasiassa yritystoimintaan, vientiin ja tuontiin. Palkat ovat korkeat. Toisaalta työttömyyskorvauksia ei tunneta ja viidennes Tahitin työikäisestä väestöstä on ilman työtä ja toimeentuloa. Työllistymisvaikeudet lisääntyvät eikä talouden kehittämiseksi tehdä mitään. Didier Benatar uskoo turvattomuuden, rikollisuuden, huumeidenkäytön ja prostituution lisääntyvän lähivuosina.

-Korruption määrästä kertoo ehkä jotain myös se, että Tahitin pääkaupunkiin valmistui jokin aika sitten uusi sairaala. Sen rakentaminen kesti melkein kymmenen vuotta ja hinnaksi tuli yli 400 miljoonaa euroa, Benatar laskee. –Suuri osa rahasta taisi mennä jonnekin muualle kuin terveydenhuollon kehittämiseen.

- Ranskan valtion Polynesialaiset virkamiehet ansaitsevat suunnilleen kaksi kertaa sen verran kuin Ranskassa, kertoo Carole Baumann. Carole on leikkaussalihoitaja, joka on työskennellyt kaksi vuotta Tahitin pääkaupungin uudessa sairaalassa. –Ranskalaiset eivät tarvitse Tahitille tullessaan työlupaa ja sairaanhoitajista on pulaa. Koulutettu sairaanhoitaja, jolla on yli kymmenen vuoden kokemus, ansaitsee täällä noin 60.000 euroa vuodessa. Työkulttuuri on rento ja joustava, Carole sanoo. –Minä teen töitä 39 tuntia viikossa. Teen 12 tunnin päiviä, mutta työskentelen vain kolme tai neljä päivää viikossa. Tällä tavalla aikaa jää harrastuksille, kuten laitesukeltamiselle, johon täällä on erinomaiset mahdollisuudet.

Myös saarten opettajat ovat Ranskan valtion virkamiehiä. - Minun äitini jäi eläkkeelle muutamia vuosia sitten, kertoo Marquesas-saarilta kotoisin oleva Mila. –Äiti teki pitkän työuran ja hänellä oli kolme omaa lasta. Tällä perusteella hänen eläkkeensä on nyt noin 7.000 euroa kuukaudessa.

-Ranskan Polynesia ei mitenkään pysty tällä taloudellisella rakenteella selviämään ilman Ranskan taloudellista tukea. Talouden rakenne on täysin keinotekoinen, Didier Benatar sanoo. –Jos Ranska luopuu näistä alueista, niin Kiina on aivan varmasti kiinnostunut. Silloin taas USA puuttuu peliin ja nähtäväksi jää, mikä Tahitin tulevaisuus silloin on, Benatar pohtii alueen geopoliittista tulevaisuutta.

Mila Ua Poun saarelta.

Carole Baumann.

Didier Benatar.