Tarjolla on aina apua, juttuseuraa ja mukavia kokemuksia

Seppo Paijula kuvailee itseään myöhäisheränneeksi moottoripyöräilijäksi. Hän asteli vuonna 2005 pahaa aavistamatta alan messuille ilman ostoaikeita, mutta sitten kolahti: sopivasti kromattu, kiiltävä custom-pyörä oli pakko saada.

Monta pyöräkokemusta rikkaampana Paijula kiertää koti- ja ulkomailla nyt BMW R-1200 GS-A matkaendurolla, seikkailupyörällä. Matka-ajoon myös kehnommille teille ja sorapoluille soveltuvan pyörän satulassa mies kiertää uusia kohteita pienemmällä ja isommalla porukalla.

- Keväällä tehdään aina joku ulkomaan reissu. Moni meistä on yrittäjä, ja ajankohta soveltuu hyvin. Mökkeilykausikaan ei ole alkanut, valokuvausliike Kuva-Paijulaa Turussa pyörittävä Paijula kertoo.

Vuodessa mittariin kiepsahtaa noin 14 000 – 28 000 ajokilometriä. Päivän reissuja, pidennettyjä viikonloppukeikkoja kotimaassa, ja ulkomaille viikoksi tai pariksi kerrallaan. Pitkät reissut suunnitellaan huolellisesti porukalla, ja se on yrittäjän mukaan peruste suht ongelmattomaan matkantekoon.

- Majapaikatkin varataan kahdeksankymmentäprosenttisesti etukäteen. Varsinkin isolla porukalla liikuttaessa on hyvä varmistaa, että kaikilla on, mihin päänsä kallistaa yöksi.

Kahden kerhon jäsen

Viime vuonna Seppo Paijula teki poikkeuksellisesti kaksi päämatkaa: Kroatiaan ja Keski- Eurooppaan sekä Norjaan jäämeren rannalle. Molemmilla kerroilla reissua taitettiin pari viikkoa. Mutta eniten mieleen on painunut matka Barcelonaan.

- Se oli ensimmäinen ja pisin reissu, 5 500 kilometriä. Rankkaa oli, mutta nähtiin paljon. Liikenne Barcelonassa on lähinnä kaoottista, mutta jotenkin ihmeen kaupalla se toimii. Siinä ei auta jäädä jalkoihin, vaan on mentävä siinä, missä muutkin puikkelehtivat.

Matkamäärät kuulostavat uuvuttaville, mutta Paijula vakuuttaa nykyisen pyörän aika pystyn istuma-asennon olevan hyvä, ja normaalisti tauko seuraa aina noin 150 – 200 kilometrin välein. Silloin voi tankata niin kulkupelin kuin kuljettajan.

- Porukalla reissaaminen on turvallista, mukavaa ja sosiaalista. Aina löytyy juttuseuraa jonka kanssa voi fiilistellä, kokea yhdessä.

Paijulan kotikerho on MC Marski Askaisissa, mutta hän kuuluu myös kauniaislaiseen MC Grani Ridersiin, ja matkaseuraa löytyy molemmista. Moottoripyöräkerhoista löytyy uusia, hyviä ystäviä. Seuratoiminta kuuluu vapaa-aikaan siinä missä pyöräily.

Huolet taivaan tuuliin

- Seurat tekevät muun muassa arvokasta koulutustyötä, joissa opetetaan esimerkiksi ennakoivaa ajoa tai muita hyviä ajotapoja. Liikenneturva on yhteistyökumppanimme. Seurat voivat myös esimerkiksi haastaa toisiaan verenluovutukseen, tai järjestää muita tapahtumia, kuten messumatkoja ja kilpailuita, Paijula luettelee.

Nykyistä pyörää ei kuulemma juuri rakennella, se on ostettu valmiina. Varusteisiin saa upotettua rahaa, mutta Paijula ei tunnustaudu kilpavarustelijaksi. Bensaa menee 5 – 6 litraa satasella, joten senkin puoleen moottoripyöräily on halvempi harrastus kuin entinen harrastus lentäminen.

Joka reissusta muistoksi kertyy läjittäin valokuvia, jotka alan mies rakentaa kuvakirjoiksi.

- Parasta moottoripyöräilyssä ovat uudet paikat, äärimmäisen hyvät kaverit ja tärkeintä stressin katoaminen. Ei tarvitse kuin virta-avaimesta kääntää, ja huolet alkavat purkautua! Aina kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin, ja harrastus tuo kontakteja myös töihin.

Kuva-Paijulan yrittäjä Seppo Paijula on innokas moottoripyöräilijä.

Seppo Paijula, toinen vasemmalta, on reissussa Itävallan Alpeilla Grani Ridersin porukassa.

Tämä Colosseum on Kroatian Pulassa.

Tauko Norjassa lähellä Geirangerin vuonoa.

Seppo Paijula kannustaa huomioliivin käyttöön: - Näkyvyys on suuri turvallisuustekijä liikenteessä. Ulkomailla ja varsinkin Norjassa huomioliiviä käytetään paljon.

a-ss