Kiirekiirekiire. Pakkopakko. Mitä tein eilen? Mitä olinkaan tekemässä nyt? Minne menossa? Missä ilo ja onni? Minne katosivat tunteet? En halua muuta kuin olla rauhassa, liu’un harmauteen.

Paha olo valtaa salakavalasti, sitä vain tarpoo eteenpäin kaikessa tahmeudessa. Kaarinan seurakunnan pastori Eero Heino kuvailee tilannetta liukumiseksi kaltevalla pinnalla. Asiat jätättävät, ei ehdi eikä jaksa.

- Vaatimukset itsen suhteen ovat kovia, ja työmoraali toimii piiskana. Työ- ja yritysmaailma on rankkaa ja kovaa, eikä heikkoutta saa näyttää. Itse omaa pahoinvointia ei huomaa, ja läheisten viestejä on vaikea ottaa vastaan, Heino kuvailee.

Pysähdys voi olla raju, kuin juoksisi päin seinää. Kaikki menee rikki, minä pienenee ja kaikki turha riisuutuu pois. On helppoa kehottaa hellittämään, mutta sehän on sama kuin sanoisi masentuneelle, että piristy nyt.

Heino uskoo, ettei raatamisen kaava rikkoonnu kuin oman kokemuksen ja oivalluksen kautta. Loppuun palaminen on hänelle tuttu kokemus ajalta, jolloin hän teki uran maatalousneuvojana. Heino kertoo tajunneensa tilanteensa ennen totaalipudotusta.

Etsi aito minä

- Siinä kohti nostaa kädet pystyyn itsensä edessä. Tervehtyminen ja toipuminen vievät aikaa, ja tarvitaan ihminen, joka kulkisi vierellä tukena.

Ajankäyttö on hyvä mittari: millä tavalla käytät aikaasi. Levon tarpeen hyväksyvä ja salliva ihminen osaa puhua muustakin kuin työstä. Työ on tärkeä asia, muttei koko elämä.

Heino kokoaa kolme ehjän elämän ohjetta: itsensä armahtaminen, itsensä rakastaminen ja levon salliminen. Olet arvokas ilman mitään mittareita tässä ja nyt.

- Terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten toteaa, että todellinen minuus löytyy heikkoudesta. Miksi ei voisi olla vahva itsensä armahtamisen kautta, Heino kysyy.

Pastori yrittää varovasti rohkaista ihmisiä seisahtamaan hetkeksi. Varovasti siksi, että aihe menee niin henkilökohtaiselle alueelle. Esimerkiksi järjestetyt hiljaisuuden retriitit voivat olla yksi tapa kokeilla pysähtymistä ja vauhtisokeudesta toipumista.

- Tai lähde keväisenä aamuna vesille ja uistele vaikka koko päivä… Yritä löytää se pieni ihminen, aito, pieni minä. Oman tilan tunnustaminen vaatii rohkeutta, mutta saat sisäistä vapautta jatkaa eteenpäin.

Seurakuntapastori Eero Heino toivoo, että olisimme armollisempia itsellemme.