Kaarinalainen asianajaja Pekka Vuorinen on purjehtinut lähes koko ikänsä. Ensimmäisen oman veneensä, Airisto-jollan, hän sai jo alle kouluikäisenä. Kunnolla harrastus pääsi vauhtiin Turun Partio-Sissien meripartiossa, jossa Vuorinen toimi lähes neljäkymmentä vuotta.

Vuorisen perheessä purjehduskausi alkaa heti jäidenlähdön jälkeen ja jatkuu lokakuun loppuun. Viikonloppuisin käydään Turun saaristossa, mutta kesälomat vietetään lähes poikkeuksetta Ruotsin puolella.

– Kun on tarpeeksi kaukana, tuntee parhaiten olevansa irti arjesta, Vuorinen perustelee.

Vene, 37-jalkainen Hanse on ostettu 2005. Sitä edelsi 1990-luvun alussa hankittu kymmenmetrinen Artina. Nykyiseen purteen mahtuu yöpymään kuusi ihmistä. Paikat tulevat täyteen, kun Pekka ja Tytti Vuorisen aikuiset lapset, Ida ja Emil, lähtevät mukaan kumppaneineen. Vakinainen matkustaja, joka tosin ei tarvitse omaa sänkyä, on perheen koira Jago.

– Päivittäinen purjehdusaika on neljästä kuuteen tuntiin. Satamiin olisi hyvä ehtiä jo iltapäivällä, sillä varsinkin heinäkuussa suosituimmat paikat ovat ruuhkaisia, Vuorinen sanoo.

Omia suosikkisatamia viikonloppupurjehduksilla ovat esimerkiksi Nauvon kirkonkylänranta, joka on perjantai-iltana läheisen sijaintinsakin takia hyvä paikka ja Stenskär Nauvon eteläpuolella, josta koirammekin on kotoisin. Lomalla, kun aikaa on enemmän, ehditään Kalmariin ja Öölantiin asti, myös Tukholma kuuluu jokakesäiseen ohjelmaan.

– Käymme paljon myös Merikarhut-yhdistyksen satamissa. Hyvä satama on turvallinen kaikilla tuulilla, myös sauna on tärkeä. Yleensä ottaen satamissa on riittävästi palveluja, itse en ainakaan kaipaa mitään lisää. Meillä sataman valintaan vaikuttaa myös isokokoinen koira, paikan täytyy olla sellainen, jossa koira pääsee helposti veneeseen ja pois.

Veneilykulttuuri on muuttunut

Turun Partiosissit on julkaissut jo vuodesta 1979-lähtien Suuri Satamakirja - kirjasarjaa, joka opastaa veneilijöitä hyvän sataman löytämisessä Turun saaristossa ja laajemminkin Suomen rannikolla. Pekka Vuorinen oli alusta asti useiden vuosien ajan mukana kirjan toimituskunnassa. Kokenut purjehtija tuntee paitsi satamat, myös veneilykulttuurin. Muutoksia on vuosien mittaan tapahtunut, eivätkä ne aina ole positiivisia.

– Nykyään näkee veneilijöitä, jotka liikkuvat isoilla veneillä ja vähäisellä kokemuksella. En kannata varsinaista veneajokorttia, mutta jokin kurssi olisi hyvä käydä, ennen kuin lähtee vesille. Ja myös pursiseurojen toimintaan kannattaa osallistua.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään kaikkina vapaa-aikoinaan merelle?

– Se on se rauha ja hiljaisuus ja kaunis luonto. Ja kyllähän saaristossa paljon tapahtumiakin on, konsertteja ja muuta. Viikonloppuisin suunnittelemmekin reitin toisinaan tapahtumien perusteella, Vuorinen sanoo.

Valtameripurjehduksista Vuorinen ei haaveile. Hän on purjehtinut Välimerellä ja Ranskassa, mutta Itämeri on paras kaikista. Jos aikaa olisi enemmän, Vuoriset lähtisivät vähän pitemmälle, ehkä Tanskaan asti.

– Ja ehdottomasti vain purjeveneellä, se on minulle ainoa oikea kulkuväline.

Meri ja saaristo kiehtovat purjehtijaa vuodesta toiseen. Maisema rauhoittaa ja näyttää silti aina uudelta.