Salorannan Marjatilan viljelmät Taivassalossa ovat peittyneet paksuun lumeen. Pihapiiri on hiljainen; vain lintulaudalla ahkeroivat punatulkut ovat liikkeellä. Päärakennuksen tuvassa puuhella lämmittää suloisesti. Kevättalven idyllin keskellä on kuitenkin menossa kiivas valmistautuminen tulevaan viljelykauteen.

Pirjo ja Matti Leino aloittivat tilanpidon 1968. Ammattimainen marjanviljely alkoi 1980-luvulla. Nyt viljelyalaa on vuokramaiden kanssa yhteensä 60 hehtaaria. Leinojen poika Antti on ottamassa päävastuuta maatalousyhtymästä, joka kesäaikaan työllistää yli 60 työntekijää. Tilalla viljellään mansikkaa, vadelmaa, pensasmustikkaa ja tyrniä. Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa luumu-, kirsikka- ja päärynäpuita.

Salorannan Marjatila Mty valittiin viime vuonna Taivassalon Vuoden yrittäjäksi.

Marjatilan sydäntalvi on kulunut rakennustöissä. Päärakennusta vastapäätä oleva Marjapuoti avaa kesällä ovensa entistä isompana.

– Työllistämme satokaudella myymälässä ja pakkaamossa 5-6 suomalaista nuorta. Asiakkaita käy lähes jatkuvasti, joukossa on paljon esimerkiksi alueen mökkiläisiä, Pirjo Leino kertoo.

Poimijat tulevat Ukrainasta. He asuvat koko satokauden, noin kolme kuukautta, tilalla.

– Meillä on ollut poimijoita muun muassa Puolasta ja Virosta. Ukrainalaisten joukossa on paljon korkeasti koulutettua väkeä, joille pellolta saatu tulo on huomattava lisä kotimaassa ansaittuihin palkkoihin, Antti Leino sanoo.

Räkätit eivät vähästä hätkähdä

Suurin osa marjatilan tuotteista myydään Helsingin Tukkutorin kautta. Marjoja menee jonkun verran myös lähialueen torikauppiaille, omaa torikauppaa ei pidetä.

Lämmin, aurinkoinen ja sopivasti sateinen kesä on marjanviljelijän päiväuni. Tällaisia kesiä ei kuitenkaan usein satu ja ikävä kyllä huono sää ei ole ainoa uhka kypsyville marjoille. Uusia tauteja ja tuholaisia tulee tavan takaa eikä vanhoistakaan ole kunnolla päästy eroon.

– Lokit ja räkättirastaat tekevät tuhojaan joka vuosi. Niitä vastaan ei oikein ole keksitty toimivaa karkotetta. Meillä on käytössä kaasutykki, joka pamauttelee itsekseen tietyin väliajoin. Se tehoaa aika hyvin lokkeihin, mutta räkätit tottuvat nopeasti ja melkein istuvat tykin päällä, Leinot kertovat.

Kasvuharso on melko hyvä suoja marjoille, mutta sen jatkuva käyttö on hankalaa. Kasvitauteja pyritään ehkäisemään viljelykierrolla, mikä mansikan kohdalla tarkoittaa neljää, viittä vuotta samassa paikassa, minkä jälkeen maa saa levätä ainakin kaksi vuotta.

– Kaikki marjat kasvavat korkeissa penkeissä. Käytämme mansikkamuovia ja olkea penkkien välissä. Rikkaruohot perataan käsin, Matti Leino kertoo.

Viime kesänä Salorannan tilalle rakennettiin kasvihuone. 240 neliön muovihuoneessa esikasvatetaan taimia ja vähän tomaatteja.

Antti Leinon mielestä Taivassalon ilmasto on Ahvenanmaan jälkeen Suomen parhaita marjan- ja hedelmänkasvattajille.

– Viime kesänä kasvatimme vesimeloneita. Nekin onnistuivat oikein hyvin, tosin ne kypsyivät vähän liian myöhään.

Pirjo, Matti (oik.) ja Antti Leino uudistuneen Marjapuodin edessä.

pirkko.varjo@y-lehti.fi