Maailmantalous on myllerryksessä. Finanssikriisi on ravistellut maailmaa viimeisten kolmen vuoden aikana oikein kunnolla – ja jopa eurooppalaiset kansantaloudet ovat horjuneet konkurssin partaalla.

Täällä Suomessa finanssikriisi tuntuu nyt oikeuttavan melkein mitä tahansa. Kaikessa säästetään, vaikka jokaisen ajattelevan ihmisen on myönnettävä, että lyhyen aikavälin säästöt saattavat kostautua inhimillisesti katsoen hyvinkin nopeasti.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon päämies arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan siitä, että nyt elettävän epävarmuuden ja turvattomuuden kokemusta on julkisuudessa käsitelty enimmäkseen talouden kielellä.

- Se on dominoinut julkista keskustelua. Yhteiskunnan kehitystä katsotaan pitkälti finanssimarkkinoiden kielen kautta. Yhteiskuntaa voidaan kuitenkin tarkastella kahdenlaisesta näkökulmasta. Se voidaan nähdä joko talousyksikkönä, jonka kilpailukyky täytyy maksimoida - tai sitten se nähdään ihmisten yhteisönä, jonka hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteiskunnan tehtävä. Tämä jälkimmäinen ajatus on myös pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta, arkkipiispa Mäkinen muistuttaa.

- Yhteiskunnan tilan arviointia ei pitäisi siirtää luottoluokittajille. Sosiaalisen eriarvoisuuden poistamisen pitäisi olla päämäärä sinänsä. Ja talouden tehtävä on palvella tätä päämäärää, määrittää Kari Mäkinen.

Hänen mukaansa kirkon tehtävä yhteiskunnassa on muistuttaa elämän itseisarvosta. Sen pyhyydestä.

- Kirkko on taho, joka käy keskustelua Jumalan kanssa. Se tuo yhteiskunnalliseen todellisuuteen pyhän perspektiivin – jos tämä perspektiivi kokonaan katoaa, yhteiskunnasta tulee sangen yksiulotteinen, arkkipiispa Mäkinen korostaa.

Yrityksen yhteiskunnallinen tehtävä

Mikä on sitten yrityksen yhteiskunnallinen tehtävä? Kari Mäkinen asettaa yksinkertaisen kysymyksen:

- Onko kenkätehtaan tehtävä yhteiskunnassa tuottaa voittoa omistajilleen vai tehdä kenkiä? Minä katsoisin, että tämä jälkimmäinen on sen varsinainen tehtävä. Mutta totta kai sen on myös oltava kannattavaa toimintaa.

Arkkipiispa Mäkinen ei halua syyllistää yrittäjiä, vaan näkee yritystoiminnan merkityksen. Kaikki eivät suinkaan vanno kvartaalitalouden nimeen.

- Yritysmaailma ei ole homogeeninen. Pk-yrittäjällä on suhde työntekijöihinsä face to face, he eivät ole yrittäjälle pelkästään yksi tuotantotekijä. Heille kysymys on aina ihmisestä, arkkipiispa pohtii.

- Tiedän, että monet pk-yrittäjät ovat olleet viimeiset kolme vuotta todella lujilla – taloudelliset kysymykset ja henkinen paine siitä, mikä on tulevaisuus. Pienyrittäjä miettii, saako velkansa maksettua ja saako pidettyä ne kaksi työntekijäänsä töissä.

Syrjäytyneen ihmisarvo vaarassa

Moni on vaarassa syrjäytyä kokonaan: yhteiskuntamme eriarvoisuus on lisääntynyt rajusti 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä sitä mieltä, että syrjäytymisen eteen täytyy jotain tehdä. Entäs sitten, kun puhe kohtaa taloudelliset realiteetit?

- Kysymys on monimutkainen. Syrjäytymisen ehkäiseminen on kuitenkin asetettava ykköseksi. On tärkeää, että tulee puheenvuoroja, jotka nostavat myös inhimillisen puolen esiin, arkkipiispa korostaa.

Häntä häiritsee tapa, jolla menestyksen kyydistä pudonneilta viedään helposti kaiken muun lisäksi myös heidän ihmisarvonsa.

- Se puhe, mitä syrjäytyneistä tällä hetkellä kuulee, on usein ulkopuolista puhetta. Sillä puheella syrjäytyneet siirretään normaalielämän ulkopuolelle. Helposti havahtuu siihen, että huomaa myös omassa puheessaan alkavansa puhua toisesta ihmisestä vähän yläpuolelta. Samoin sosiaalipalvelut voidaan nähdä tapana, jolla harjoitamme hyväntekeväisyyttä ”noita toisia” kohtaan. Tälläkin tavalla riistämme osan näiden ihmisten ihmisarvosta, Kari Mäkinen pohtii.

Kirkko heikomman äänenä

Tärkeää olisi, että ihmisten oma ääni pääsee kuuluviin. Osaltaan kirkko ja sen diakoniatyö ovat aina toimineet heikommassa asemassa olevien äänenä.

- Diakonian resurssit ovat rajalliset, mutta toisaalta toiminta kattaa koko maan: kirkkolaki määrää, että jokaisessa seurakunnassa on oltava diakoni. Sitä kautta kirkon kosketuspinta on hyvin laaja. Yksi diakonian merkityksistä onkin siinä, että sitä kautta tulevat viestit voivat tulla julkiseen keskusteluun, Kari Mäkinen kertoo.

- Kirkko ei toisaalta voi ottaa hoitaakseen yhteiskunnan tehtäviä, eikä toimia edes niiden paikkaajana, arkkipiispa linjaa.

Olennaisinta hänen mukaansa nyt olisi, että nähtäisiin pitkän tähtäimen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitys.

- Julkinen talouskin olisi monella tavalla kestävämmällä pohjalla, jos esimerkiksi mielenterveyspalveluissa panostettaisiin ennaltaehkäisevään toimintaan mieluummin kuin siihen, että pyrittäisiin saamaan nopeasti säästöjä aikaan.

- En kylläkään kadehdi politiikkoja näissä asioissa, enkä pyri antamaan neuvoja. On silti tärkeää nähdä, että maailmanlaajuisesti meillä on edelleen tavattoman vauras yhteiskunta, jolla tulisi olla varaa huolehtia myös hauraimmasta osasta, arkkipiispa Kari Mäkinen muistuttaa.

Yhteiskunnan tilan arviointia ei pitäisi siirtää luottoluokittajille. Sosiaalisen eriarvoisuuden poistamisen pitäisi olla päämäärä sinänsä, sanoo arkkipiispa Kari Mäkinen.

anneli.perkio@y-lehti.fi