En muista paljon ajasta ennen kouluikää. Vanhempien kertoman mukaan olen ollut vilkas lapsi. Kiinnostuin autoista ja mopoista ja muista moottoriajoneuvoista tosi aikaisin.

Kun olin 6-vuotias, minut puoliksi pakotettiin aloittamaan kilpatanssi. Äidin ystävällä oli Ebba-niminen tytär, joka tarvitsi tanssiparin ja minut saatiin mukaan, kun uhattiin, että muuten rakas lokariautoni menee myyntiin.

Harrastin kilpatanssia 11 vuotta tanssiseura Sviwelissä ja olin lopulta Suomen maajoukkueessa. Ebba oli melkein koko ajan minun parini. Nyt en tiedä, mitä hänelle kuuluu. Lopetin kilpatanssin siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt siirtyä Helsinkiin opiskelemaan, jos olisi halunnut jatkaa. Siihen asti harjoituksia oli melkein joka päivä, pari kertaa viikossa Helsingissä.

Ammattikoulussa en ajatellut yrittäjyyttä

Koulussa minua kiinnosti vain historia, matematiikka ja liikunta. En ollut kovin hyvä oppilas ja senkin takia menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun LVI-puolelle. Sinne pääsi helposti ja siihen aikaan puhuttiin, että LVI-asentajista on pulaa.

Aloitin työnteon 12-vuotiaana. Naapurissa oli kalaliike Asp, jolle tein töitä kesällä ja viikonloppuisin. Olin viisi kesää Salon ja Forssan torilla kalamyyjänä. Rahani sain käyttää melkein kuten halusin, vanhemmat eivät puuttuneet siihen.

Isä ja äiti ovat molemmat yrittäjiä. Isä ajaa taksia, äidillä on muotiliike Elisabeth Salon keskustassa. Ammattikouluaikoina en kuitenkaan vielä ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä. Valmistuttuani menin töihin aikaisempaan työharjoittelupaikkaani, jossa olin vajaan vuoden kunnes lähdin armeijaan Säkylään. Armeijan jälkeen aloitin työt Senno Groupissa.

Kun olin ollut kaksi vuotta töissä, sanoin itseni irti ja perustin oman yrityksen yhdessä kaverini Marko Toivosen kanssa. Teimme aluksi vain ilmastoinnin huoltotöitä, puhdistuksia, säätöjä jne. Nykyisin teemme kaikkia LVI alan töitä, ilmalämpöpumppujen asennuksia ja huoltoja sekä ilmastoinnin puhdistuksia, mittaus- ja säätötöitä. Marko on lähtenyt pois, mutta teemme vielä yhteistyötä.

Ei vielä puhetta naimisiinmenosta

Kaksi vuotta sitten olin yksillä syntymäpäivillä ja tapasin siellä Marian. Mariakin on yrittäjä, hän on kampaaja ja tuolivuokralaisena Kaarinan keskustassa toimivassa parturi-kampaamossa.

Elämän tähänastinen huippukohta on varmaan se, kun muutimme Marian kanssa viime vuonna minun vanhaan kotitalooni lähelle Salon keskustaa. Minulla oli ollut tarkoitus rakentaa oma talo ja tonttikin oli jo varattuna, mutta sitten tuli tilaisuus lunastaa vanha koti.

Melkein heti meillä sattui iso vesivahinko. Viime kesä oli tosi sateinen ja vedet tulivat taloon. Nyt koko piha on myllätty, kun rakennamme uutta sadevesijärjestelmää ja kunnostamme vanhaa taloa.

Meillä on kaksi koiraa, Marian vanha amstaffi Cora ja yhdessä hankittu cane corso Tuksu. Koirien lenkitys on aika paljon Marian vastuulla. Yhdessä käymme vanhempien mökillä juoksuttamassa koiria.

Naimisiinmenosta ei ole vielä tosissaan puhuttu. Mielestäni kosiminen on miehen asia ja sen hetken täytyy olla jotain erityistä.

Tunnen itseni aikuiseksi, en kuitenkaan ihan kaikissa asioissa. Luulen, että ihmisen paras ikä on jossain kolmissakymmenissä. Sitten myöhemmin, noin viisikymppisenä, on taas hyvä vaihe, kun voi ottaa vähän rauhallisemmin.

Kun olen viidenkymmenen toivon, että olen saanut niin paljon aikaan, että voisin irtautua perheen kanssa pitemmäksi aikaa vaikka ulkomaille.

Info

Joonas Jokiranta.

Syntyi Salossa 1987.

Lvi-asentaja Salon ammattikoulusta 2006.

Lvi-alan yritys Ilmair Oy vuodesta 2008.

Yrityksessä on viisi työntekijää.

Kaikki moottorilla liikkuvat ajoneuvot ovat aina kiinnostaneet Joonas Jokirantaa. Oma harrastusväline on ollut talviteloilla yrityksen takahuoneessa.

Joonas käyttää matkapuhelinta. Luurin toisessa päässä on pappa, joka oli tärkeä ihminen pikkupojan elämässä.