Synnyin Paattisilla mutta muutin jo kolmevuotiaana Loimaan Karsolaan. Isä tuli silloin T. Syväsen konepajalle töihin. Kävin koulua Hirvikoskella. En viihtynyt koulussa, asiat tapahtuivat liian hitaasti ja kaikkien piti tehdä aina samalla tavalla.

Luovuus on valtavan tärkeää. Olen aina yrittänyt keksiä uusia tapoja tehdä asioita. Ilman luovuutta ei tapahdu mitään kehitystä. Luovuus ja huumori kantavat.

Aloitin musiikkiharrastuksen 13-vuotiaana. Siihen aikaan Deep Purple ja Alice Cooper olivat uusia tekijöitä ja kuuntelin niitä patterikäyttöisestä kasettinauhurista. Ostin käytetyn sähkökitaran Turusta 130 markalla ja soitin kavereitten kanssa salaa autotallissa. Se soittoharrastus oli jotenkin hävettävää, siitä ei voinut kertoa missään.

Kaverit ja yhteisöllisyys olivat voimissaan. Teimme talvisin jääkiekkokentät itse, jäädytimme ja pidimme kunnossa. Nuoret eivät tee sellaista enää, se on sääli. Toisten kanssa tekeminen opettaa paljon.

Muusikkona ympäri Suomen

Opin soittamaan korvakuulolta. Perustimme -80 Tänään Kotona –bändin ennen armeijaa ja kiersimme sen kanssa ympäri Suomen. Olemme tehneet muutaman singlen ja pari kertaa osallistuneet rockin SM-kisoihin. Bändi on edelleen voimissaan. Soitan siinä Hannu Einolan, Veli-Matti Nurmisen ja Turkka ja Kari Lemisen kanssa. Soitan myös kahdessa muussa bändissä.

Kävin armeijan Hämeenlinnassa ja olin sitten töissä Syväsen Konepajalla. En tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä, olisinko soittaja vai joku muu. Ei nuorten pitäisikään joutua valitsemaan mitään lopullista liian aikaisin, on hyvä kokeilla erilaisia juttuja.

25-vuotiaana olin vielä poikamies ja asuin yksin vuokralla. Vaimoni Marjan tapasin Loimaan Ankkuripaikassa, jossa hän oli töissä. Nyt meillä on kolme lasta; Katri 23, Jarno 19 ja Laura, 12. Marja on töissä täällä omassa yrityksessämme. Perhe on kaikkein tärkein asia elämässä, sen puolesta tehdään kaikki.

Töissä kahdessa yrityksessä yhtä aikaa

1985 isä osti osuuden Vilakoneesta ja minä menin sinne töihin. Tein valtavasti töitä ja kävin soittokeikoilla. Katri oli koliikkivauva ja öisin minäkin kanniskelin häntä ja menin taas aamulla töihin. Vaimo on hoitanut lapsia enemmän mutta minä olen aina ollut valmis auttamaan ja kuljettamaan lapsia harrastuksiin.

Perustin yrityksen lähes 25 vuotta sitten, mutta kokonaan siirryin tähän vasta 2008. Sitä ennen olin myös Vilakoneessa. Ensimmäisen oman työntekijäni palkkasin vuonna -86, nyt meitä on noin 20 ja uusia haetaan koko ajan. Aloitimme Lamminkadulla ja muutimme sitten uuteen halliin Kartanomäenkadulle. Tätäkin paikkaa on laajennettu jo kolme kertaa. Perustin myös kiinteistöyhtiön ja meillä on muutamia vuokralaisia.

Olen nyt oma itseni

Kasvatin pitkät hiukset ja parran yli nelikymppisenä. Olisin halunnut sellaiset jo aikaisemmin, mutta työn takia en voinut. Nykyään tuntuu, että saan olla enemmän oma itseni joka tavalla. Ei minulla silti ole mitään haaveita, joista olisin joutunut luopumaan. Tavoitteita on koko ajan. Vaadin itseltäni ja muilta aika paljon.

Tykkään jutella nuorten kanssa. Tuntuu pahalta jos näen jonkun nuoren, jolla ei ole perheen turvaa. Niin ei saisi olla.

Omalle 25-vuotiaalle itselleni sanoisin nyt, että kehitä itseäsi, tee yhteistyötä, liity johonkin aktiiviseen porukkaan. Älä lähde sokeasti yhdelle tielle, kokeile erilaisia asioita. Takaiskuista ei pidä masentua, niistä pitää oppia.

– Sortumatta souda vaik ois vastatuulta.

Info

Juha Koivisto

Syntyi 1962

Loimaalaisen JKR-Muovin toimitusjohtaja

Yritys valmistaa lämpömuovattuja muovituotteita ja jalostaa niitä edelleen valmiiksi osakokoonpanoiksi.

Harrastaa musiikkia, mökkeilyä ja moottoripyöräilyä.

Tulevaisuudelta Juha Koivisto toivoo, että Suomessa kaikilla olisi työtä ja terveyttä ja että muistettaisiin pitää hauskaa. 1920-luvun mallin mukaan tehty moottoripyöräkypärä liittyy hauskanpitoon.