Mitä muistat vuodesta 1987? Käytitkö jo tietokonetta? Oliko kaverillasi nmt-puhelin? Mitä ajattelit silloin vanhainkodeista? Ajat ovat muuttuneet 25 vuodessa: tietotekniikka on nykyään huomaamaton osa arkipäiväistä elämäämme, mutta suurempi merkitys lienee ajattelutapojen muutoksella monilla elämän aloilla. Muutokset näkyvät myös yritystoiminnan uusissa muodoissa, joita ei ollut vielä 25 vuotta sitten.



LIsää sulautettuja järjestelmiä

Katso ympärillesi kotonasi: näet ihan tavallisen television, pakastimen, sähköhellan, pihalla auton – ne ovat siellä sitä käyttötarkoitusta varten, mihin niitä on jo vuosikymmenet tarvittu, mutta siitä huolimatta ne ovat nyt periaatteessa erilaisia. Kaikissa niissä on nimittäin nykyään pieni tietokone, joka ohjaa niiden toimintaa. Ne ovat sulautettuja järjestelmiä.

Tietokone ei ole sulautettu järjestelmä, koska sen tehtävä on juuri tietojenkäsittely. Sulautettu järjestelmä on johonkin tiettyyn tarkoitukseen tehty laite tai laitteisto, jota tietokone ohjaa huomaamattomasti. Nykyajan kännykkä on siitä hyvä esimerkki, mutta sulautettu järjestelmä voi löytyä nykyään melkein mistä vain: lasten leluistakin.

25 vuotta sitten ei tavallinen kuluttaja ollut vielä kuullutkaan sulautetuista järjestelmistä. Teollisuudessa niitä oli kuitenkin ollut käytössä jo jonkin aikaa, ja kulutuspuolellakin jo hieman.

Sulautettujen järjestelmien ohjelmistoja suunnitteleva 47-vuotias paimiolainen Esa Heinonen on tehnyt koko työuransa tietotekniikan parissa.

- Aloitin vuonna 1985 kesätöissä Visiotekissa Turussa, jossa kunnostimme tietokoneita koulukäyttöön. Ensimmäiset henkilökohtaiset tietokoneet olivat tulleet käyttöön jo kuluttajapuolellakin, hän muistelee.

Fysiikan opinnot johdattivat Heinosen sitten pysyvästikin alalle. Hän työskenteli muun muassa Telesteellä ja Miratelilla. Vuonna 2002 Heininen perusti oman suunnittelutoimiston, joka muuttui osakeyhtiöksi viisi vuotta myöhemmin.

- Halusin lähteä kokeilemaan yrittäjyyttä, ennen kuin se olisi liian myöhäistä. Veljeni tuli töihin siinä vaiheessa, kun en enää yksin ehtinyt kaikkea.

Saralabilla on toistaiseksi riittänyt töitä. Alkuun auttoivat vanhat kontaktit entisistä työpaikoista, ja muutkin työt ovat tähän mennessä keskittyneet pääasiassa Turun seudulle.

- Jokainen projekti on erilainen: joka kerta joutuu lähtemään johonkin aivan uuteen asiaan mukaan. Olemme tehneet ohjelmistoja alihankintana muun muassa turkulaiselle äänijärjestelmiä suunnittelevalle Audicolle. Eräs lippulaivaprojekti oli eduskunnan istuntosalin uusi kokousjärjestelmä, Heinonen mainitsee.

Saralab on tehnyt ohjelmistoja myös esimerkiksi sairaaloissa käytettäviin hoitajakutsujärjestelmiin. Tärkeimpiä asiakkaita vuosien saatossa on ollut Tunturi, jonka kuntopyörien mittareissa on käytössä jo kolmannen sukupolven ohjelmisto Saralabilta.

Vaikka Saralabin miehet pääasiassa työskentelevät kotona omassa työhuoneessaan, ovat he monesti mukana myös laitteistojen asennusvaiheessa.

- Käyttöönotossa voi olla puuhaa. Ja loppuvaiheessa laitetta testatessa joutuu yleensä tekemään myös muutoksia, kertoo Heinonen.

Tunturin siirrettyä tuotekehityksensä pois Suomesta Esa Heinonenkin on huomannut olevansa myös vientiyrittäjä.

- Oli vähän yllätys, että viime vuoden liikevaihdosta huomattava osa tuli palveluviennistä, hän hymähtää.

Sulautettujen järjestelmien käyttö tuntuu vain lisääntyvän. Niiden ansiosta kulutuselektroniikka on koko ajan tullut edullisemmaksi. Rakennetta on saatu yksinkertaistettua ja laitteet ovat muuttuneet pienemmiksi.

- Se on joustava tapa toteuttaa vähänkään monimutkaisempia toimintoja, Esa Heinonen kehuu.

Toisaalta alemmat valmistus- ja raaka-ainekulut ovat laskeneet elektroniikan kuluttajahintoja niin, ettei rikkoutunutta laitetta useinkaan kannata korjauttaa vaan ostaa uusi tilalle. Mutta se onkin sitten toinen juttu.



Huippuhetkiä hoitotyöhön

Vanhustenhuolto oli 25 vuotta sitten kiireettömämpää. Nykyään kiireenkesytykseen pitäisi miettiä luovia ratkaisuja. Laadukkuudesta puhutaan paljon, mutta siinä voi olla ristiriitaa, mikä on oikeaa laatua ikäihmisten, omaisten, hoitajien tai päättäjien mielestä.

Käytännön tasolla laadukkuuteen ei silti tänäänkään aina päästä: säästöbudjetit ja vallitseva suorituskeskeinen hoitokulttuuri mahdollistavat yhä vähemmän vanhuksen yksilöllisten tarpeiden huomioimisen ja toteuttamisen.

- Olen ollut huolissani tämän päivän medisiinispainotteisesta hoitokulttuurista. Toivoisin, että vanhustenhoidossa voitaisiin mennä aktivoivampaan ja valmentavampaan suuntaan niin, että vanhukset eivät olisi enää vain hoidon kohteita, sanoo Anne Simola, jonka Creative Care -yritys tarjoaa valmennusta ja asiantuntijapalveluita vanhusten hyvän elämän tukemiseen.

- Ala on hyvin konservatiivinen ja vuosien saatossa hoitokulttuuri ei ole kovinkaan paljon muuttunut vaikka teknologiaa on tullut avuksi helpottamaan arkea. Haluan luoda mahdollisuutta muuttaa asioita ja kannustaa rohkeasti uusiin asioihin.

25 vuotta sosiaali- ja terveyspalvelualalla sekä julkisella ja yksityisellä sektorilla työskennellyt Anne Simola perusti oman yrityksensä yrityshautomo Creven suojissa vuosi sitten.

Sieltä tulee myös Creative Caren lähtöajatus: yritys haluaa käyttää luovan alan osaajia ja alihankintaa sekä menetelmiä yrityksen palvelujen ja tuotteiden toteuttamisessa hyvinvointialalla.

- Sekä henkilöstön ja asiakkaiden arjen hyvinvointia voidaan parantaa luovia aloja hyödyntämällä niin, että löydettäisiin hyvinvoinnin tuottamisesta niitä onnistumisen ja hoitotyön huippuhetkiä, Anne Simola sanoo.

Tuottavuuskin lisääntyy

Simolan mukaan henkilöstön hyvinvointiin panostaminen lisää tuottavuutta. Alalla on nyt monenlaista eettistä kuormittumista, mikä näkyy pahoinvointina. Toisaalta taas alan houkuttavuutta olisi syytä lisätä, sillä seuraavien 10 vuoden aikana tarvitaan laskelmien mukaan 170 000 uutta hoitotyöntekijää.

- Luovien alojen osaajia voitaisiin käyttää ei-sairaanhoidollisissa tehtävissä. Itse tein esimerkiksi edellisessä työssäni Saga Caren yksikönjohtajana yhteistyötä kulttuuripalvelujen osaajien esiintyjien, taiteilijoiden ym. kanssa ja se rikastutti vanhusten arkea. Täytyy myös muistaa, että vanhuksilla on monia taitoja ja asiantuntijuutta. Kannustamalla ja rohkaisemalla heiltä saattaa löytyä halua ja voimavaroja itseltäkin vetää jotain toimintaa, tietää Simola.

Creative Care tarjoaa hyvinvointivalmennusta työyhteisöille. Se alkaa johdon ja henkilöstön sitouttamisella ja valmennuksella, etenee osallistavien menetelmien kautta asiakaslähtöisen palvelujen toteuttamiseen. Siinä ratkaisevia tekijöitä ovat työn asenne ja eettisyys.

Asiakaslähtöisyys vanhustyössä on ennen kaikkea vanhan ihmisen elämän arvostamista ja hyvän loppuelämän mahdollistamista.

- Kaikki ne tilanteet, jossa hyvinvointia voidaan tuottaa ja parantaa ovat jo olemassa. Vanhuksen ihmisarvoinen kohtaaminen ei maksa yhtään sen enempää, Anne Simola vakuuttaa.

Vielä eräs osa-alue, jossa Creative Care haluaisi vaikuttaa vanhusväestön elämään, on arjen design.

- Suuret ikäluokat ovat tulossa vanhoiksi, mutta esimerkiksi rollaattorit tai sairaalavaatteet ovat aina vaan samanlaisia kuin silloin, kun aloitin työni hoitoalalla 25 vuotta sitten. Siinä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Muotoilulle olisi tilausta, Anne Simola toteaa.

Anne Simola kertoo, että Creative tarjoaa hyvinvointivalmennusta työyhteisöille.

anneli.perkio@y-lehti.fi