Maatilamatkailuyrittäjä:
– Asiat eivät tule jos vain istuu ja odottaa, pitää itse tehdä, Kaiturin tilan emäntä Marjukka Kulmala sanoo. Lauseeseen kiteytyy se intohimo ja asioihin perehtyminen, joka toi Marjukka ja Tatu Kulmalan Turusta matkailumaatilan isäntäpariksi yhdeksän vuotta sitten. Aluksi pariskunnalla tosin oli tarkoitus ostaa tila vain perheen asunnoksi, mutta asiat johtivat toiseen ja viimeiset kaksi vuotta tila on ollut virallisesti maatilamatkailuyritys.
Kaiturin tila Maskussa on alun perin Kankaisten kartanon ensimmäinen torppa. Nyt tilalla ovat vanha ja uudempi päärakennus sekä joukko ulkorakennuksia ja eläinsuojia. Uudemmassa päärakennuksessa asuvat Marjukka ja Tatu sekä 8-vuotias Tuomo ja 5-vuotias Tuuli. Vanha päärakennus toimii kahvila- ja kokoustilana. Ulkorakennuksista suojan ovat saaneet lapinlehmä ja kyytöt eli itäsuomenkarjan lehmät, suomenlampaat ja Suomen maatiaiskanat. Tilalla käy matkailijoita, ryhmiä ja kokousvieraita; eläimiä saa tulla katsomaan koulujen loma-aikana keskiviikosta sunnuntaihin kello 12-16, jolloin myös kesäkahvila on auki. Muulloin tilalle pääsee etukäteen varaamalla
Malttia ja naapuriapua
Marjukka Kulmala on koulutukseltaan biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja. Hän vietti lapsuutensa Paimiossa ja kiinnostui jo silloin lehmistä.
– Naapurissa oli lehmiä ja vietin paljon aikaa heidän navetassaan. Ihailin myös vanhoja rakennuksia. Kaiturin tila kiinnosti meitä siksi, että täällä ei ollut tuhottu vanhoja ikkunoita tai muuten pilattu näitä rakennuksia. Olemme tehneet ja teettäneet paljon remontteja, mutta kaikki on tehty vanhaa kunnioittaen, hän kertoo.
Maatilamatkailuyritykset syntyvät usein omistajiensa kotitiloille maatalouden sivuelinkeinoiksi. Alan yrittäjäksi ryhdytään vain harvoin Kulmaloiden tapaan ostamalla tila.
– Me olimme siinä onnellisessa asemassa, ettei meidän tarvinnut tehdä velkaa. Jos olisimme joutuneet aloittamaan lainarahalla, olisimme varmasti epäröineet, Marjukka kertoo. Mikään kultakaivos velatonkaan tila ei ole ja molemmat puolisot työskentelevät myös tilan ulkopuolella. Päävastuu tilan ja eläinten hoidosta on emännällä.
Ensimmäisten eläinten tulo oli jännittävää, Marjukka Kulmala kertoo.– Olen ottanut eläimiä varovasti ja vähän kerrallaan, sillä haluan perehtyä niiden hoitamiseen hyvin. Ensimmäiset vasikat meille tulivat 2010. Ostin NE Saloniemen tilalta Laitilasta ja sain valtavasti apua Riitta Saloniemeltä sekä naapureilta, joille eläintenpito on ennen ollut arkipäivää.
Yrittäjän aamu alkaa aina samalla tavalla: käydään katsomassa, ettei susi ole käynyt yön aikana vieraisilla. Sitten onkin vuorossa lannankärräämistä ja eläinten ruokintaa. Eläimet, iso talo ja suuri puutarha pitävät huolen siitä, että tekeminen ei koskaan lopu.
– Sen olen huomannut, että kaikkea ei kannata tehdä itse. Jotain voi ostaa ulkopuolelta, jos sillä säästää aikaa johonkin tuottavampaan, Marjukka sanoo.
Toinen tärkeä asia maatilamatkailuyrittäjälle on se, että haluaa olla ihmisten kanssa.
– Pitää olla sosiaalinen ja nauttia siitä, että ihmiset tulevat käymään omaan kotiin. Jos vieraat kokevat, etteivät he oikein ole tervetulleita, sana kulkee nopeasti.
![]() |
Marjukka Kulmala on kiinnostunut alkuperäiskarjan säilyttämisestä. Tilan lehmät viettävät kesät talvet pääasiassa ulkona; talveksi ne kasvattavat paksun talviturkin. |
![]() |
Sonnivasikka syntyi keväällä. Se saa viettää huoletonta lapsuutta äitinsä hoivissa. |
![]() |
Suomessa kanat näyttivät ennen sotia usein tällaisilta. Nyt Suomen maatiaiskana on uhanalainen rotu. |
![]() |
Kaiturin vanha päärakennus, jossa nyt toimii kesäkahvila ja kokoustiloja. |
pirkko.varjo@y-lehti.fi