Hannu Numminen on koko ikänsä ollut intohimoisen kiinnostunut historiasta. Hän on myös innokas sukututkija, jolle rakas harrastus muuttui päätyöksi reilut kaksi vuotta sitten. Nyt Vehmaalla toimiva Sukuselvitys Hannu Numminen tutkii asiakkaiden sukuja, kirjoittaa yrityshistoriikkeja ja opettaa sukututkimusta.

Tyypillinen sukututkijan asiakas on ihminen, joka haluaa tietää, keitä ja mistä hänen iso- ja isoisovanhempansa ovat. Parin sukupolven taakse Numminen lupaa päästä kohtuullisen nopeasti ja helpostikin. Tosin hiljattain voimaan tullut Kirkkohallituksen suositus, jonka mukaan alle satavuotiaita kirkonkirjoja ei saa vapaasti tutkia, hankaloittaa sukututkijoiden työtä.

– Seurakunnat noudattavat suositusta vaihtelevasti. Vanhempia kirkonkirjoja voi selata internetissä, niitä on talletettu sinne runsaasti. Kirkonkirjojen ohella sukututkijalle tärkeitä dokumentteja ovat vanhat tuomiokirjat, sanomalehtiarkistot, maakirjat ja vastaavat. Suomessa pääsee melko helposti 1600-luvulle asti, Numminen kertoo.

Omatoimiselle sukututkijalle Numminen suosittelee sukututkimuskursseja. Omassa tutkimuksessa kannattaa aloittaa haastattelemalla vanhoja sukulaisia ja tutkimalla valokuva-albumeja.

– Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta tämä vaatii. Vanhojen käsialojen lukeminen on aluksi työlästä, mutta siihen oppii. Kielitaidosta, erityisesti ruotsista ja saksasta sekä myös venäjästä, on hyötyä.

Numminen on aiemmin työskennellyt IT-alan yrittäjänä. Sukututkijana hän liittyi Varsinais-Suomen Yrittäjiin erityisesti neuvontapalveluiden houkuttamana. Myös muu järjestön kautta saatava tieto kiinnostaa.

Hannu Numminen suoritti tänä vuonna sukututkimuksen opettajan erikoistumisopinnot. Hän kuuluu myös Sukututkimusopettajien neuvottelukuntaan.

Mennyttä aikaa etsimässä. Dokumenttien tallentaminen Internetiin on muuttanut sukututkijoiden työtä oleellisesti. Silti Hannu Numminen joutuu käymään myös arkistoissa selaamassa vanhoja asiakirjoja.

–pv.