Pitopalvelun pitäminen voi olla melkoista säätämistä, varsinkin jos puolison bisnekset sekoittavat pakkaa. Eräänkin kerran perniöläisen pitokokin Tarja-Leena Fagerströmin täytekakkupohjat olivat palaa, kun miehelle piti lähteä kesken kaiken hakemaan varaosia Salosta asti.

Kujanpään tilan viljelijät Perniössä kokoavat nykymaaseudun tyyliin elantonsa monista eri toimista. Vehnän ja sokerijuurikkaan viljely ei työllistä kokonaan ei isäntää eikä emäntääkään. Isännällä on lisäksi rakennusliike ja emännällä siis - tätä nykyä - pitopalvelu.

- Tmi Kujanpään tila harjoitti ensin torikauppaa. Myöhemmin siihen tuli salaattikastikkeiden, sinappien ja etikkapikkelsien valmistusta, kertoo Tarja-Leena Fagerström.

Tuotteita myytiin lopulta ympäri maakuntaa, mutta niistä oli luovuttava, kun keskusliikkeitä varten markkinointiin olisi pitänyt panostaa paljon enemmän kuin halua oli.

- Olin myös osakkaana pitopalvelussa, mistä luovuin vuonna 2000, ja jatkoin sitten toimintaa omalla toiminimelläni.

Näinä vuosina Fagerström on valmistanut tarjoilut lukemattomiin hautajaisiin, häihin, rippijuhliin ja valmistujaisiin Salon seudulla. Oman kotikylän ihmisten toiveet ovat tulleet jo niin tutuiksi, että muistotilaisuuteen saatetaan tilata sellainen kakku ”jollaisen äiti aina halusi”.

- Kun on koko ikänsä täällä asunut täällä tuntee kyllä ihmiset. Täällä halutaan melkein aina sitä perinteistä varsinaissuomalaista pitoruokaa, vaikka jotain muuta yrittäisi ehdottaa - joku haluaa montaa sorttia, joku vain keittoa. Silakoita ja sillejä ja munajuustoa pitää myös olla, possunfilettä tai palapaistia aika usein. Saaristolaisleipää leivon myös itse.

- Joskus haluaisin laittaa enemmän esimerkiksi uusia salaatteja, ja lähiruokahan on nyt trendi. Täällä se on helppoa, kun tuntee paikallisia tuottajia ja valikoimat paikallisissa kaupoissakin on aika hyvät, Fagerström kehuu.

Hän kokkaa yleensä yksin, vain isommissa pidoissa alan koulutuksen saanut miniä tulee avuksi. Tarjoiluapulaisia hänellä tietysti on useasti.

- Päivälle tulee pituutta, kun tekee kaikki lihapullatkin itse ja laskee kaikki tukkureissut mukaan, sanoo Fagerström.

Fagerström haluaa aina ensin käydä asiakkaan luona keskustelemassa ihan kasvokkain.

- Silloin ei tule niin helposti väärinkäsityksiä, mitä oikein haluttiin. Haluan myös nähdä paikan, etten ihan ummikkona mene toisen kotiin.

Ruoat hän valmistaa Kujanpään tilalla suuressa keittiössä, joka on muuten ihan normaali keittiö, paitsi että hänellä on siellä isot Metoksen uunit ja tiskikoneet, joilla 150 hengen astiaston saa nopeasti puhtaaksi.

- Minulla on siellä tosi paljon laskutilaa, joten vaikkapa täytekakut pystyy tekemään sarjassa, Tarja-Leena Fagerström toteaa tyytyväisenä.

Soppa on keitetty, mutta tällä kertaa se menee oman perheen suihin, Tarja-Leena Fagerström hymyilee.

anneli.perkio@y-lehti.fi