Moni työskentelee yksinyrittäjänä tai itsensä työllistäjänä jossain elämänsä vaiheessa tai koko työiän ajan. Valinta on oma tai siihen on ajautunut syystä tai toisesta. Miten pitää kuvio kasassa, tienata leipää ja luoda tasapaino työlle ja vapaa-ajalle.

Kouluttaja, toimittaja Tiina Torppa on kirjoittanut Yksin työskentelevän oppaan (Talentum), joka selvittelee seikkoja teemoittain ja tilanteittain. Se antaa neuvoja, ohjeita ja vinkkejä, että yksin työskentelyä voisi jatkaa eläkeikään saakka kärähtämättä sitä ennen korpuksi.

Torppa, itsekin yksin työskentelevä, toteaa, että moni ei varsinaisesti hakeudu vaan ajautuu työskentelemään yksin. Maailma on työtä täynnä, mutta työn järjestelemisen vaihtoehdot ovat kirjavat, eikä työ välttämättä ole aikaan ja paikkaan sidottua.

Yksinyrittäjien määrä on 2000-luvulla kasvanut merkittävästi, ja heitä on Torpan mukaan itsensä työllistäjät, eli verokortilla työskentelevät, mukaan lukien yli 600 000. Monien alojen pienyrittäjät eivät miellä itseään yrittäjiksi, ja taustojen esittelyn jälkeen Torppa paneutuukin ammatti-identiteetin rakentamiseen ja yrittäjäroolin hyväksymiseen. Hyvä, sillä eihän yksinyrittäjää kukaan muukaan ota tosissaan, ellei hän itse yritä vakavissaan.

Kirja käy läpi arkisia asioita, joita kaikkia yksinyrittäjä ei ehkä hoksaa itse puntaroidakaan. Omien kokemustensa, keskusteluiden ja haastatteluiden pohjalta Torppa antaa muun muassa neuvon luottaa intuitioon, vaistoon suuntaviittoja hakiessa. Käyttökelpoisin työkalu intuitio on rakennettaessa verkostoja, joista osasta voi muodostua yksin työskentelevän työyhteisö.

Palkkio ei ole palkkaa

Opas neuvoo, kuinka puhua rahasta. Moni törmää ongelmaan, jossa toimeksiantaja sekoittaa palkan ja palkkion käsitteet. On hyvä selvittää, mistä ja miten palkkio muodostuu. Yrityksen pieni koko ei muuta palveluja halpatavaraksi.

Torppa kertoo, kuinka palveluasennetta ja työelämätaitoja voi hioa. Opas muistuttaa asiakashankinnasta, ja tarjoaa tukea vaativiin tilanteisiin ja murroskohtiin. Yrittäjät tekevät tavallista enemmän töitä, mutta työn tekeminen ei stressaa niin paljon kuin tekemättömien töiden pyörittely ajatuksissa.

Torppa korottaa aiheellisesti ääntä yksin työskentelevien puolesta: yli puoli miljoonaa potentiaalista äänestäjää eivät saa poliitikoilta kuin pikkusievää hymistelyä, ja jäävät yritys- ja julkisissa palveluissa nielemään isompien yritysten ja kasvuyrittäjien pölyä.

Opas muistuttaa, että yksin työskentelevällä on sosiaalisten tukien puuttuessa köyhyyteen vain ohut raja. Moni uupuu riistosopimuksiin ja toimeksiantajien sanelupolitiikkaan. Yksin työskentelevien pahoinvointi jää helposti piiloon ja selittyy yksilöiden ongelmiksi.

Onko yksinyrittäjä tai yksin työskentelevä luuseri vai unelmiensa herra – kuviossa on ainekset kumpaankin tarinaan. Ihminen ei ole yksin oman onnensa seppä. Yksin työskentelevien etujärjestölle on tilaus.

Vaikkei yksin työskentelevä todellakaan pääse rikastumaan, niin moni saa itselleen henkisesti antoisan elämän.

Mutta myös henkisesti rikkaat tarvitsevat ansioita ja tukea.

Kirja käy läpi arkisia asioita, joita kaikkia yksinyrittäjä ei välttämättä ole tätä ennen tullut pohtineeksi.

–a-ss