Marttilan viime vuoden Yrittäjä –palkinnon saanut Kai Äikää perusti kuljetusalan yrityksensä 1994. Vaikka polttoaineen hinta on korkealla ja alan kilpailu kovaa, hän vakuuttaa olevansa edelleen tyytyväinen yrittäjä.

– En osaisi kuvitella itseäni toisen palvelukseen. Yrittäjällä on kuitenkin vapaus tehdä omat ratkaisunsa, hän sanoo.

Kuljetusliike Kai Äikää on yhtä kuin kolme rekkaveturia, yksi täysperävaunuyhdistelmä ja yhteensä neljä miestä. Vielä vuosi sitten autoja oli kaksi enemmän.

– En ainakaan toistaiseksi ole hankkimassa uusia tilalle.

Rekkavetureilla kuljetetaan huolintaliikkeiden perävaunuja satamista kaikkialle maahan. Yrittäjän oma työpaikka on useimmiten täysperävaunuyhdistelmän ohjaamossa. Perävaunun kyydissä on yleensä maatalouskoneita.

– Niitä viedään paljon Pohjanmaalle ja Itä-Suomeen. Täällä Varsinais-Suomessa ei enää ole niin paljon maitotiloja kuin ennen.

Työmatkat kestävät usein vähintään pari päivää. Yöt rekkamies viettää aina autossaan.

– Siihen on niin tottunut, ettei se haittaa. Tilaa on vähän, mutta eipä siellä muuta tarvitsekaan tehdä kuin nukkua. Korkeintaan jaksaa vähän aikaa lukea ennen nukahtamista.

Työtilanne on tällä hetkellä hyvä, Äikää kertoo. Kuljetusalan ongelmina hän mainitsee joustamattomat työ- ja lepoajat sekä kilpailun, jossa välillä on epäterveitä piirteitä. Varsinkin ulkomailta tulee yrittäjiä, jotka ajavat hinnoilla, joiden kanssa asiansa hoitava suomalaisyrittäjä ei mitenkään pysty kilpailemaan.

Työvoiman saatavuus on niin ikään kuljetusalan yrittäjien huolena. Autonkuljettajan ammatti ei enää ole nuorten miesten toivelistojen kärjessä ja koulutuspolitiikalla työvoiman löytämistä vaikeutetaan entisestään.

– Koulutus on tietysti hyvä asia, mutta ei autonkuljettajan ammattiin tarvittaisi monen vuoden koulutusta, Äikää sanoo.

Marttilan avarista maalaismaisemista Kai Äikää suuntaa työmatkansa usein Pohjanmaan lakeuksille tai Itä-Suomen jylhiin maisemiin.

pirkko.varjo@y-lehti.fi