Linnateatteri on lähtenyt tänä kesänä vaikealle linjalle Naantalin Emma-teatterissa. Mikko Koivusalon käsikirjoittama Monty Python –tyyppinen huumoripläjäys, lännentarinoiden kliseillä kikkaileva Vetämättömät, tuntui kyllä naurattavan ensi-illan kutsuvierasyleisöä, mutta saattaa olla liian erikoinen tapaus suurelle yleisölle.

Tai mistäpä sitä koskaan tietää, kesäteatteri on erikoinen ilmiö Suomen suvessa: se paljastaa meistä outojakin mieltymyksiä. Kesäteatterille annetaan enemmän anteeksi ja sille sallitaan ehkä laajempia vapauksia kuin laitosteattereiden esityksille. Ainakin yleisöä esityksissä riittää.

Samppalinnan kesäteatteri Turussa sen sijaan luottaa hyvän mielen ja mainion musiikin yhdistelmään Suomessa jo aika paljonkin esitetyssä Five Guys Named Moe –hupailussa. Esitys lepää vankan musiikkiosaamisen varaan, ja lavalle nousevatkin muun muassa soulmies Sami Saari ja Suurlähettiläistä tuttu Jussu Pöyhönen, ensimmäistä kertaa teatteriroolissa.

Turun kesäteatterissa Vartiovuorella saa kantaesityksensä uusin Risto Räppääjä, Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, melko varma kesähitti sekin. Suosittu Risto Räppääjä on seikkaillut varsinaissuomalaisilla näyttämöillä useammallakin paikkakunnalla.

Viina, laulu ja kevyt moraliteetti

Harrastajateatterit kukoistavat Varsinais-Suomessakin, ja lähes jokaisella niistä on myös oma kesäteatteriproggis. Toisaalta on myös niin, että moni harrastajaryhmä esiintyy yksinomaan kesäisin.

Kesällä mennään aika perinteisesti: viina ja ihmissuhteiden kiemurat naurattavat. Höysteenä on aika usein tuttua musiikkia ja paikallishistoriaa. Toisaalta nojataan perinteisiin klassikoihin – niihin suomalaisille tuttuihin. Esimerkiksi Vuohensaaren kesäteatterissa Salossa nähdään heinäkuussa Agapetuksen rakastettu Aatamin puvussa ja vähän Eevankin.

Viinanhimolle irvaillaan Himolan teatterissa Yläneellä, jossa esitettävä Pirtua, pirtua! on turun murteelle kirjoitettu kieltolain aikaan 30-luvulle sijoittuva veijaritarina, ja meno on tietysti sen mukaista.

Krookilan kesäteatterissa Raisiossa esitetään astetta vakavampi viinasekoilu: Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen yhdessä kirjoittama Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle. Uudempi klassikko on Krekilän kesäteatterissa kesäkuussa nähtävä Mies joka ei osannut sanoa ei, joka on tuttu myös elokuvana.

Toinen suosittu kesäteatterilaji ovat kevyet moraliteetit, useimmiten huumorilla höystettynä.

Inkeri Kilpisen Tuntematon potilas nähdään tänä kesänä peräti kahdella paikkakunnalla. Maskun kesäteatterissa kesäkuun 14. alkavat esitykset kertovat poliitikosta, joka joutuu sekaannuksen vuoksi viikoksi mielisairaalan suljettujen ovien taakse, ja kokemaan käytännössä itse tekemiensä päätösten seuraukset. Saman näytelmän voi käydä katsomassa myös heinäkuussa,

Uudessakaupungin Pyhämaan Nuorisoseurantalon ulkonäyttämöllä.

Kaivolan kesäteatterissa nauretaan ahneudelle ja rakkaudelle, kun ensi-iltansa saa 28.6. Vain elämää -musiikkinäytelmä. Näytelmässä kuullaan myös paljon tuttuja suomalaisia iskelmiä niin Hectorilta kuin Irwiniltäkin. Varsin suosittua sekin suomalaisten kesäteattereiden esityksissä.

Naantalin Emma-teatterissa nähdään tänä kesänä lännentarinoiden kliseillä irvaileva Vetämättömät.

anneli.perkio@y-lehti.fi