Elokuun toinen viikko oli vauhdikas. Vielä maanantaina ja tiistaina media kertoi, miten huonosti Suomella pyyhkii. Tuli taas uusia yt-neuvottelu- ja irtisanomisuutisia. Ainoa valoi-sa uutinen taisi olla se, että kansa on käynyt kesällä festareilla, vaikka taloudessa huonosti meneekin. Keskiviikkona kaikki oli toisin. Taantuma oli kääntynyt kasvuksi sekä kotimaas-sa että muuallakin euroalueella. Toki talousviisaat kehottivat hillitsemään riemunkiljahduk-sia, mutta nousun ainekset ovat kuulemma ilmassa.

En ole kovinkaan tietäväinen näissä talousasioissa, mutta huomioni on kiinnittynyt siihen, että huonoja uutisia tulee lähinnä isoista firmoista. Samaan aikaan pk-yritykset ovat pär-jänneet – hyvin tai jotenkuten, mutta kuitenkin pysyneet pystyssä ja ehkä ottaneet lisääkin työväkeä. Monta uutta yhden hengen yritystä on saanut alkunsa.

Suomessa on 65% yrityksistä yhden hengen yrityksiä. Nämä yksinyrittäjät puolestaan os-tavat toisilta yrityksiltä palveluja 1000-5000 eurolla vuodessa. Usein he työllistävät ostoil-laan toisia yksinyrittäjiä. Merkityksemme Suomelle ei siis ole mikään vähäpätöinen sum-ma. Kuitenkin moni yksinyrittäjä kokee olevansa vähemmän arvokas kuin suuri yritysjohta-ja. Emme näe kokonaiskuvaa, vaan esittelemme itsemme ”mä olen vaan yksinyrittäjä”. Yksinyrittäjätoimikuntamme onkin asettanut yhdeksi tavoitteekseen arvostuksemme nos-tamisen. Arvostusta on kuitenkin vaikea saada, jos emme itse arvosta itseämme.

Yksinyrittäjän on vaikea lähteä barrikadeille puolustamaan oikeuksiaan. Firman työt eivät hoidu itsestään. Lisäksi moni meistä pelkää ottaa näkyvää puoluekantaa, koska se saattaa pelottaa asiakkaita pois. Kaikki meistä eivät ole innokkaita osallistumaan yhdistystoimin-taan. Lakkoonkaan emme voi mennä. Mitä siis voisimme tehdä? Ihan ensimmäisenä teko-na lakkaamme vähättelemästä itseämme. Vaikka liikevaihtoni olisi alle 30 000 euroa, ei se tarkoita ettenkö tekisi tätä tosissani. Minun on oltava vielä enemmän tosissani kuin palkka-johtajan. Koko elantoni on kiinni omista taidoistani ja sisustani. Voiko siis kukaan ihminen olla arvokkaampi kuin sellainen, joka hoitaa omat velvoitteensa ja tekee samalla myös ve-rotuloja yhteisesti jaettavaksi?

Heti huomisesta alkaen katson itseäni peilistä ihaillen ja ylpeänä.

Anne Silver
varapuheenjohtaja, Varsinais-Suomen Yrittäjät