Viime vuoden Sauvon kuntakohtainen yrittäjäpalkinto luovutettiin taksiyrittäjä Jarmo Aaltoselle.

– Se tuli kyllä ihan puun takaa. Kun minulle soitettiin, olin varma, että se on virhe. En voinut kuvitella, että palkinto myönnettäisiin tällaiselle yhden miehen palvelulle, Aaltonen hämmästelee vieläkin.

Yrittäjäpalkinto annettiin kuntansa vammaispalveluiden uranuurtajalle, kuten perusteluissa sanottiin. Sen ansion vaatimaton mies kyllä myöntää itsekin.

- Aloitin yrittäjänä vuonna 1989, kun tuttu mies etsi jatkajaa. Muutaman kuukauden ajoin tavallista taksia, mutta sitten huomasin, että Sauvosta puuttui kokonaan invataksi, mille oli mielestäni tarvetta. Hankin sellaisen, ja siitä lähtien olen ajanut vain invataksia.

Ensi alkuun sauvolaiset hieman vierastivat inva-auton kyytiä, mutta Jarmo Aaltonen jaksoi uskoa asiaansa.

- Kesti vuoden pari, ennen kuin ihmiset oppivat käyttämään palvelua. Alussa minulla oli vain 1-2 invakeikkaa viikossa, mutta nyt kaikesta ajostani on inva-ajoa yli puolet.

Työllistäjänä ovat paljolti sosiaalialat ja Kela: paljon harvemmin Aaltosen asiakas maksaa kyytinsä itse.

Työ perustuu pitkälti vakioasiakaskuntaan.

- Oman kylän taksinkuljettajasta tulee monelle ikäihmiselle tai vammaiselle tärkeä henkilö, ja jopa luottohenkilö. Moniin perhejuhliin - häihin ja hautajaisiinkin - on tullut ihan kutsu, vaikka monesti olen niissä myös kuokkavieraana, kertoo Aaltonen. Juhlaväkeä ajava taksinkuljettaja huikataan yleensä myös kahville.

Päivät eivät ole veljeksiä

Reilut pari vuosikymmentä taksia ajanut Aaltonen on aivan viime vuosina yrittänyt pitää omat iltansa vapaana.

- Kun nyt olen jo lähellä eläkeikää, olen pyrkinyt pitämään päivät noin kahdeksassa tunnissa, mutta eihän se taksiyrittäjälle ole aina mahdollista: päivät kun eivät ole veljeksiä. Työn luonne on sellainen, että päivät saattavat venyä, kun sairasajossa voi tulla monen tunnin viive. Myös illat ja viikonloput voivat mennä työn merkeissä, minkä vuoksi perheen tuki on ollut tärkeää: sieltä on tullut aina ymmärrystä, Jarmo Aaltonen kiittää.

Säännöllinen päivärytmi ei oikein luonnistu invataksin kuljettajalle. 17 vuotta Aaltonen ajoi kuitenkin myös invakoulukuljetuksia. Niistä hän on nyt luopunut kokonaan.

- Olen yrittänyt pysyä tässä omassa lestissäni. Olen niin tottunut tähän invapuoleen, Aaltonen toteaa. Uuden invataksin hankkiminenkin saattaa olla pian ajankohtaista.

Harrastuksenaan aina ratin takana viihtynyt Jarmo Aaltonen entisöi vanhoja museokulkuneuvoja, ja yrittää käydä myös alan tapahtumissa. Parhaillaan työn alla on auto vuosimallia 1955.

Jarmo Aaltonen on aina viihtynyt ratin takana: niinpä taksiajosta tulikin ammatti.

anneli.perkio@y-lehti.fi