Turkulaisen mainostoimiston Neljä Ulottuvuutta toimitusjohtaja Eero Mäkitalo kaipaa vapaa-ajallaankin uusiin ulottuvuuksiin. Mies harrastaa vuorikiipeilyä, ja mahdollisimman kaukaisissa paikoissa tietenkin.

- Olen kiivennyt muun muassa Kilimanjarolle ja Himalajalla Everestin luonnonpuistossa. Korkeimmalla olen käynyt 6100 metrissä.

- Vaikka kiipeäminen on fyysisesti rasittavaa, se toimii mainiona rentoutumiskeinona. En tykkäisi olla kahta viikkoa hiekkarannalla, Mäkitalo selittää.

Viime vuoden huhtikuussa Mäkitalo osallistui suomalaisten partiolaisten matkalle, joka suuntautui Nepaliin Baden-Powell Peakiksi nimetylle vuorelle.

Eero Mäkitalo on taustaltaan vanha partiolainen, ja vaikka hän ei ollut ollut aktiivinen enää kymmeneen vuoteen, häntä pyydettiin mukaan matkan suunnitteluryhmään.

Matkaa suunniteltiin huolellisesti lähes vuoden ajan. 32 matkalaisen ryhmään kuului 18-29 –vuotiaita nuoria ja kahdeksan vähän vanhempaa suunnitteluryhmän jäsentä.

Korkeutta Baden-Powell Peakillä on 5825 metriä, mutta sinne kiipeämiseen ei kuitenkaan tarvita erikoisvarusteita tai -osaamista. Siksi mukaan voitiin ottaa hyväkuntoisia partiolaisia, joilla ei välttämättä ollut mitään aikaisempaa kiipeilykokemusta. Vuorelle voitiin nousta trekkaus-varusteissa.

- Meillä suunnitteluryhmän jäsenillä oli kaikilla omat vastuualueensa ja lisäksi toimimme kukin vuorollaan päivän päällikkönä, joka vastasi muun muassa siitä, että ihmiset olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Mäkitalo kertoo.

Lennot ja bussimatkat vievät kaksi viikkoa ja vuorilla olemiseen oli varattu toiset kaksi viikkoa.

Vuori koettelee, ja yllättää

Huolellinen suunnittelu oli kaiken perusta. Ihmisten kuntoa ja terveyttä oli testattu ennen matkaa ennakkotapaamisissa, mutta vuorilla tulee aina myös yllätyksiä. Ihmiset kestävät ohutta ilmaa ja kylmyyttä aina hyvin yksilöllisesti.

- Pakkasasteita ei ollut koko aikana kuin 0-10 astetta, mutta kun siinä piti olla koko ajan ja lisättiin siihen vielä tuulen vaikutus, niin kyllä kylmään tottuneet suomalaisetkin kuumeilivat, Eero Mäkitalo toteaa.

Myös vatsatauti jylläsi, mutta varsinaista vuoristotautia ei tällä reissulla ollut oikeastaan kenelläkään.

- Meillä oli oma lääkäri mukana, ja muutenkin oli hyvä porukka, joka seurasi toistensa vointia. Ja jos nousee vuorelle tarpeeksi hitaasti, korkeintaan 300-500 metriä vuorokaudessa, ihminen kyllä sopeutuu. Varsinkin kun pitää myös lepopäiviä.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin. Tällä kertaa vain kävi niin, että seudun yllätti takatalvi. Sää oli huono, satoi lunta ja näkyvyys oli olematon, eivätkä edes sherpat uskaltaneet lähteä Baden-Powell Peakille.

Oltiin pilven sisässä vähän yli 4000 metrissä. Päiviä kului, ja myös kaikki varapäivät menivät odottelussa.

Lopuilta oli hyväksyttävä tosiasiat, ja luovuttava huippuyrityksestä. Vuoristossa toimitaan aina olosuhteiden mukaan.

- Kaikki olivat tietysti pettyneitä, mutta ehdimme kyllä kokemaan ja näkemään lähes kaiken muun, mitä oli suunniteltu. Maisemiakin nähtiin kun kiipesimme akklimatisointiretkellä harjoitushuipulle, Eero Mäkitalo kertoo.

Rankkaa rentoutumista

Yrittäjä ei saa tällaisia reissuja mahtumaan kalenteriinsa kuin ehkä yhden vuodessa, joten matkan suunnittelu, sen odottaminen ja siihen valmistautuminen on suuri osa hauskuudesta.

- Ja silloin ainakin muistaa kuntoilla, Mäkitalo naurahtaa.

Vuorella pitää olla sellaisessa kunnossa, että kestää pitkäkestoista rasitusta.

- Huippuyritys voi kestää vuorokauden. Siinä pitää olla koko ajan liikkeessä. Tarvitaan maksimaalista hapenottokykyä.

Sitä Mäkitalo treenaa Turussa mäkijuoksulla ja intervalliharjoituksilla – esimerkiksi töitten jälkeen Kakolanmäen rinteillä.

Viime keväänä, sopivasti ennen partiolaisten matkaa hänet haastettiin yhdeksi osallistujaksi Leaf Areenan Kunnolliseen Tehtävään.

- Se osui erittäin hyvään saumaan. Olen kiitollinen että sain treenattua itseni nopeasti taas vuorikuntoon. Edellisestä reissusta oli vuosi aikaa ja se kyllä näkyi selkeästi.

Eräs reunaehto vuorikiipeilijän on hyväksyttävä. Näihin paikkoihin ei kuulu kännykät, eikä näy netti. Yrittäjän sijaisjärjestelyt täytyvät siis olla kunnossa.

- Täytyy olla omatoiminen, osaava henkilöstö, että pystyy irrottautumaan neljäksikin viikoksi töistä. Mutta se on kyllä toiminut meillä hienosti.

Tällä hetkellä Eero Mäkitalo suuntautuu ajatuksissaan jo seuraava kohteeseen, joka voisi olla Etelä-Venäjällä sijaitseva Elbrus: nykytietojen mukaan Euroopan korkein huippu.

- Jos kotoa luvan saan, kuuluu peräkaneetti.

Eero Mäkitalo 4000 metrin perusleirissä, jonne lumisade pysäytti retkikunnan.

Takatalvi yllätti Nepalin keväässä.

anneli.perkio@y-lehti.fi