Työhyvinvoinnista on tullut koko ajan kiinnostavampaa ja trendikkäämpää. Yrityksiä kiinnostaa, miten ne voivat hyötyä hyvinvoivasta henkilöstöstä taloudellisesti. Lasketaan sairauspoissaolojen kustannuksia ja työhyvinvointipanostusten tuottoja.

Toisaalta työhyvinvointiin suhtaudutaan usein kovin virallisesti ja vakavasti. Se nähdään helposti laitteisiin, turvallisuuteen ja tekniseen puoleen liittyvänä asiana.

- Pitäisi muistaa myös hauskuus ja ilo, ja mitä niiden avulla voidaan saavuttaa, sanoo johtamisen ja organisoinnin yliopistonlehtori Anni Paalumäki Turun kauppakorkeakoulusta.

Jokainen määrittelee oman hyvinvointinsa

Paalumäki sanoo, että työhyvinvointia voi lähestyä neljällä tavalla. Taloudellinen näkökulma, joka tarkastelee, kuinka työhyvinvoinnilla voidaan lisätä tuottavuutta, on vain yksi lähestymistapa. Johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna työhyvinvointi nähdään taas esimiehen tehtävänä.

Paalumäelle mieluisimpia lähestymistapoja ovat kuitenkin yksilöllinen ja kollektiivinen näkökulma. Yksilöllisessä näkökulmassa keskiöön nousevat ihmisen oma mahdollisuus ja valinta tehdä asioita mielekkäämmin.

- Yksilö määrittelee itse, mistä oma hyvinvointi koostuu. Oma työ ja omasta ammattitaidosta huolehtiminen ovat avainasemassa, Paalumäki sanoo.

Työhyvinvoinnin välittömiä hyötyjä ovat innostus, motivaatio ja tuntu, että on enemmän voimavaroja. Työssään viihtyvä ja hyvin voiva ihminen on sitoutunut, haluaa olla työssä ja haluaa olla parempi työssään. Tutkimusten mukaan yrittäjät ovat keskimäärin hyvinvoivempia kuin palkansaajat. Vapaus ja innostus oman työn tekemiseen kantavat pitkälle, vaikka työpäivät venyvät ja vastuu on suuri.

- Suurimmalla osalla on halu miettiä, miten oman työn voisi tehdä paremmin. Se tulee meiltä luonnostaan.

Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa

Kollektiivisen lähestymistavan mukaan työhyvinvointi on koko työyhteisön vastuulla. Työyhteisö huolehtii, että kukaan ei uuvu ja että esimerkiksi muutostilanteissa kukaan ei jää jälkeen.

- Tarvitaan aikaa miettiä omaa työtä, oman työn kehittämistä ja oman työyhteisön kehittämistä. Mikä meillä on hyvin, miten ne hyvät asiat säilytetään ja miten niitä voidaan lisätä, Paalumäki sanoo.

- Toisaalta on hyvä ymmärtää omat rajansa. On hirveä määrä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ei kannata jäädä voivottelemaan, vaan laittaa paukut sinne, missä voi vaikuttaa, Paalumäki jatkaa.

Kaikesta ei tarvitse ottaa vastuuta. Sen ymmärtäminen voi olla todella vapauttavaa.

Anni Paalumäki haluaa, että työhyvinvointikeskustelussa muistetaan hauskuus.

emmi.harju@y-lehti.fi