Yrittäjyyden imago on nykyään kovin myönteinen. Varsinkin vaalien alla yrittäjällä on tosiystäviä yllättävissäkin paikoissa. Suomi tarvitsee yrittäjänsä ja kernaasti he saisivat vähän lisääntyäkin. Käytännön toimet yrittäjyyden edistämiseksi eivät silti kulje yhtä matkaa yleisen hyväksynnän kanssa.



- Onneksi ajat ovat sentään toiset kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten, kun voiton maksimointi oli kirosana. Mutta vieläkin on paljon tehtävää sekä lainsäädännön, koulutuksen että asenteiden puolella, kansantaloustieteen professori Paavo Okko Turun Kauppakorkeakoulusta sanoo.



Yrittäjä ei ole kuka tahansa eikä kenestä tahansa ole yrittäjäksi. Yrittäjällä on oma tehtävänsä yhteiskunnan rakentajana eikä se rajoitu vain oman yrityksen hoitamiseen. Hän muun muassa hoitaa ja organisoi taloudellista toimintaa, innovoi ja ylläpitää kehitystä, eliminoi tehottomuutta ja toimii muutoksen katalysaattorina.



- Yrittäjä tekee harkintaan perustuvia ratkaisuja. Esimerkiksi pankkiautomaatti tekee rutiininomaisia ratkaisuja jakaessaan rahaa, mutta se ei tee ottopisteestä yrittäjää. Yrittäjän tekemät ratkaisut ovat usein nopeita ja sisältävät riskin. Sen kaltaisilla ratkaisuilla yhteiskunta voi kehittyä, Okko toteaa.



Valtion syli on lopullisesti kylmennyt



1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa on eletty yrittäjyyden nousun ja julkisen sektorin säästöjen aikaa. Sitä ennen koettiin kolmekymmentä vuotta kestänyt veronkorotusten ja julkisten palvelujen nousukausi. Sinä aikana yksityisen sektorin työpaikat eivät juuri lisääntyneet.



- Nyt monet itkevät lamaa edeltänyttä aikaa, mutta siihen ei ole paluuta. Julkisen sektorin työpaikkoja voitaisiin lisätä vain korottamalla veroja ja siihen ei kukaan ole valmis. Päinvastoin, verotusta on hiljalleen madallettava ja sitä kautta tuettava yritystoimintaa ja työpaikkojen syntymistä. Ajatus on vaikea niille, jotka tottuivat siihen, että valtio järjestää kaiken, eikä ihmisen itsensä tarvitse yrittää mitään, Paavo Okko sanoo.



Uusia työpaikkoja tarvitaan, mutta minne ne voisivat syntyä? Kahtasataatuhatta työpaikkaa ei luoda ainakaan teollisuuteen, ei myöskään valtion tai kuntien palkkalistoille. Realistisimmalta vaihtoehdolta tuntuu palvelusektori ja erityisesti tuottajapalvelut.



- Kuluttajapalvelujen käyttäjinä me olemme vielä aika huonoja. Emme osta palvelua, vaikka rahaakin olisi. Tähän ehkä tulee muutos, mutta hitaasti. Esimerkiksi tulevien vuosikymmenien eläkeikäisissä on hyvinkin varakasta väkeä, joka voisi olla kiinnostunut palveluista.



Varoituksen sana työnkäyttäjille



Terve kansantalous tarvitsee yrityksiä, jotka elättävät itsensä. Se tarvitsee myös uusia ja uusiutumiskykyisiä yrityksiä. Yrittäjyydestä pitäisi saada nuorille yhtä houkutteleva uravaihtoehto kuin palkkatyö on nyt. Turun Kauppakorkeakoulusta valmistuneista nuorista vain 1-2 prosenttia perustaa oman yrityksen.



- Olemme keskustelleet siitä, pitäisikö yrittäjyydestä tehdä oma oppiaineensa. Nyt pakollinen yrittäjyysopintojakso kuuluu kaikkien opiskelijoiden ohjelmaan, mutta sekin on vielä suhteellisen uutta. Kauppakorkeassa on paljon yrittäjäperheiden lapsia ja heistä monet toki työskentelevätkin perheen yrityksessä, Okko sanoo. Valtiovallan tärkeimpinä keinoina yrittäjyyden edistämiseksi hän näkee verotuksen kohtuullisen tason sekä byrokratian hillitsemisen.



Kuva yrittäjästä on sentään aikojen kuluessa muuttunut inhimillisempään suuntaan. Paavo Okko kaivaa hyllystään ensimmäisen suomennetun kansantalouden oppikirjan vuodelta 1891. Siinä yrittäjää kutsutaan työnkäyttäjäksi ja neuvotaan varsin suorasukaisesti, mitä tulee ajatella poliitikoista ja sosialisteista eritoten.

" Sosialistien selitykset, mikäli koskevat työnkäyttäjää, ovat järjettömät."



[39_76.jpg]

Yli satavuotiaassa, alkujaan ranskalaisessa kansantalouden oppikirjassa k?ytetty nimitys yritt?j?st? on yll?tt?v?, mutta suhtautuminen on my?nteinen, koska îty?nk?ytt?j?n virka on kaikista kansantaloudellisista teht?vist? jaloinî, professori Paavo Okko kertoo.

Pirkko Varjo