Keskustelussa kuntarakenneuudistuksesta tietyt poliitikot ja kunnanjohtajat näyttävät unohtaneen käytännön realiteetit. Havaittavissa on eräänlaista paniikkikäyttäytymistä, ja keskustelijat näyttävät pohdiskelevan enemmän kuntarajoja ja sitä, mistä kylästä tulisi uuden kunnan keskus, kuin sitä, miten palvelut pystyttäisiin järjestämään tasa-arvoisesti kaikille ja sitä, että onko näistä yhdistymisistä ylipäätänsä mitään taloudellista hyötyä. Tietenkin on olemassa kuntia, jotka jo nyt ovat sekä maantieteellisesti että palveluiden ja liikenteen puolesta hitsautuneet niin hyvin yhteen, että yhdistyminen on ainoa järkevä toimenpide. Mutta tämä ei suinkaan koske kaikkia suunniteltuja yhdistymisiä. Elinkeinoelämän kannalta olennaista on se, miten kunnat tulevat yhdistymisen jälkeen hoitamaan ostonsa – asia joka usein unohdetaan kokonaan. Muodostetaanko suuria ostoyksiköitä, jolloin pienillä paikallisilla yrityksillä enää ole mahdollisuuksia tarjota tuotteitaan ja palveluitaan kunnalle? Kuntien pitäisi laatia säännöt tarjouspyynnöistä elinkeinopoliittiseen ohjelmaansa. Usein saattaa olla kokonaistaloudellisesti edullisinta luottaa paikkakunnan omiin yrityksiin, joiden palvelu on nopeaa ja sujuvaa. Tarjouspyyntöjen oikea muotoilu on erittäin tärkeää, ja paikallisille yrityksille voi antaa mahdollisuuden sallimalla pienemmät kertatoimitukset. Paikalliset yritykset pitäisi turvata sopimalla tällaisista periaatteista kuntaliitosten yhteydessä tai muodostettaessa mahdollisia yhteisiä kunnallisia hankintayksiköitä.

Suomi on ollut yksi pankkitekniikan edelläkävijöistä Euroopassa ja koko maailmassa. Yritysten hyödyksi on kehitetty käteviä tietokoneohjelmia automaattista reskontranhallintaa, maksuliikennettä ja kirjanpitoa varten, koska nykyaikainen pankkitekniikka sen mahdollistaa. Jo heti sodan jälkeen Suomesta tuli edelläkävijä postisiirtojärjestelmän rakentamisen myötä. Muistamme vielä seitsemänkymmentäluvun magneettikirjoituksen ja myöhemmät optisesti luettavat numerot. Pankit rakensivat vastaavan pankkisiirtojärjestelmän, joka vähitellen yhdistettiin postisiirtojärjestelmän kanssa yhdeksi yhteiseksi standardoiduksi maksuliikennejärjestelmäksi. Paperitositteet katosivat ja yritykset ottivat käyttöön yksinkertaisen ja nerokkaan viitenumerojärjestelmän. Yksityishenkilöjen laskunmaksua helpotettiin liittämällä laskuihin viivakoodit. Paperittomat sähköpostilaskut perustuvat periaatteessa samaan standardiin. Maksut menevät elektronisesti vastaanottajan atk-järjestelmään, joka päivittyy automaattisesti. Yritykset säästävät merkittäviä summia verrattuna vanhaan järjestelmään, jossa jokainen maksu piti käsitellä käsin. Käteisrahan käsittely kallistuu koko ajan, mutta Suomessa käteisen käyttö on minimoitu, koska olemme edelläkävijöitä myös pankkikorttien käytössä. Entistä pienempi käteisen osuus myös vähentää turvallisuusriskejä.

Nyt koko tälle hienolle, Suomessa rakennetulle järjestelmälle on ilmennyt uhka. EU aikoo harmonisoida Euroopan maksuliikenteen. Se pyrkii standardoituun järjestelmään, joka toimisi samalla tavalla koko Euroopassa. Koska muissa maissa ei tunneta viitenumeroita tai viivakoodeja, on olemassa vaara, että Suomen on luovuttava niistä voidakseen olla mukana EU:n yhteisessä maksujärjestelmässä. Kotimaassa maksuliikenne hidastuisi nykyisestä, eivätkä pankkikortitkaan toimisi kuten ennen. Käyttöön tulisivat uudet EU-pankkikortit, mutta käyttäjä joutuisi todennäköisesti maksamaan palvelumaksun jokaisen korttioston yhteydessä ja kaupat joutuisivat maksamaan clearingkulut. Pankkikortit olisivat luottokorttiyhtiöiden, ja clearing hoidettaisiin eurooppalaisissa clearingkeskuksissa. Yritysten kulut nousisivat myös siksi, että käteiskauppa tulisi lisääntymään kortteihin liittyvien palvelumaksujen vuoksi, mikä puolestaan nostaisi yritysten käteisen käsittely- ja kirjanpitokustannukset pilviin.

Nyt on sekä pankkien, ohjelmavalmistajien, yrittäjäorganisaatioiden ja poliitikkojemme aika puolustaa kätevää ja edullista järjestelmäämme Euroopassa. Sen parhaat palat pitäisi pystyä ottamaan käyttöön koko EU:ssa. Ellemme onnistu saavuttamaan tätä tavoitetta, meidän pitäisi vähintään voida säilyttää oma tuttu järjestelmämme kansallisella tasolla. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan ole mitenkään helppo saada läpi, kun otetaan huomioon, että Euroopassa on vielä maita, joissa suuri osa maksuliikenteestä edelleen hoidetaan sekeillä, ja maita, kuten Kreikka, joissa 80 %:lla ihmisistä ei edelleenkään ole pankkitiliä. Joten haasteita on, mikäli haluamme välttyä siltä, että pienyritykset maksavat EU:n harmonisointitoimista syntyvät kustannukset.

Staffan Sundström, varapuheenjohtaja
Varsinais-Suomen Yrittäjät