Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Mitro Repo, Isä Mitro, on Suomen suosituin ja julkisin pappi. Iloista, punaposkista Isää viedään vauhdilla ympäri maata. Hän puhuu yrittäjille ja palkansaajille ja on alustajana yhtä hyvin Häjyylyseminaarissa kuin Maa- ja kotitalousnaisten virkistyspäivillä. Siinä sivussa hän siunaa koteja, avantoja ja vaikka lemmikkieläimiä, keskustelee television seksibisnesillassa tai vierailee Uutisvuodossa. Isän sanoja janotaan kirkkokuntaan tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta.

Suomen Yrittäjien ja Tapiola-ryhmän järjestämässä Yrittäjän Iltakoulussa Isä Mitro on tämän vuoden luennoitsija. Hyvän puhujan maine sai varsinaissuomalaiset yrittäjät ilmoittautumaan ennätysmäärin maaliskuiseen tilaisuuteen.

Ortodoksikirkon uskalikko puolustaa elämän nautintoja. Leppoisasti, lempeällä äänellä hän tunnustaa syntejään, kertoo sortuvansa syöpöttelyyn myös paaston aikana ja siemailevansa kyytipojaksi muutakin kuin vettä. Vihjaileepa naisistakin, vaikka Isällä tuskin on aiheesta muuta kuin teoreettista tietoa.

Mitro Repo nimittää itseään yrittäjähenkiseksi saarnamieheksi ja sanoo lähestyvänsä aihetta filosofiselta kannalta. Sen hän tekee, jopa niin, että kuulijan on vaikea pysyä kärryillä.

Isä Mitron puhe polveilee sinne ja tänne. Ihmisyys on tärkeää, ihmisarvoa ei saa mitata työllä, arvovalta ei synny titteleistä ja ihmisen on syytä miettiä, onko hän elossa, vaikka siltä näyttää.

Isän puheenvuoro ei lopultakaan sisällä mitään uutta. Uutta on taso, jolta sanat tulevat: korkean tason edustajia iltakoulupuhujina on ennenkin ollut, mutta ei näin korkean.

Ortodoksikirkko on viime vuosina kerännyt uusia jäseniä samalla, kun luterilaisen kirkon ovet paukkuvat lähtijöiden jälkeen. Osan ortodoksisuuden vetovoimasta selittävät venäläiset maahanmuuttajat, mutta eivät kaikkea. Tavallinen suomalainenkin kaipaa lempeitä, anteeksiantavia paimenia, suopeutta maallisia iloja kohtaan ja miksei kirkollista loistoakin. Ihan pieni tekijä ei liene sekään, että kirkossa, edes siellä, on joku, jota saa sanoa isäksi.

Todellinen pääoma on avoimutta, vilpittömyyttä, spontaaniutta ja laskelmoimattomuutta elämän edessä. Jos tätä ei ole, ihmiseltä voidaan ottaa loputkin pois, totesi Isä Mitro Yrittäjän iltakoulussa.

pirkko.varjo@y-lehti.fi