Sukupolvenvaihdoksessa kohtaavat erilaiset arvot ja johtamistavat
Yritysten sukupolvenvaihdos ei ole aina kivuton prosessi. Kun perheyrityksen sisällä aletaan vaihtaa johtajia, voi luopujasta tuntua haikealta päästää irti oman pitkäaikaisen työn tuloksista. Kaarinan vanhin yritys Piispanristin Saha Oy on käynyt läpi jo kaksi sukupolvenvaihdosta.
- Piispanristin Saha on ollut Sjöholmin suvun omistuksessa 83 vuotta. Yrityksen perustaja, isäni Toivo, kuoli vuonna 1970. Tällöin yritys siirtyi perintönä minulle ja veljelleni. Vältimme perintöverojen maksamisen, koska yrityksellä katsottiin tuolloin vielä olevan enemmän velkaa kuin omaisuutta, sahan entinen toimitusjohtaja Risto Sjöholm kertoo. Ensimmäinen vaihdos toteutui siis vaivattomasti ja luontevasti. - Veljeni kuoleman jälkeen omat neljä lastani ostivat perinnönjakotilaisuudessa toisen sukuhaaran itselleen., Risto Sjöholm jatkaa. 1990-luvulla perheyritys vaihtoi johtajaa uudestaan. Tällä kertaa yrityksen johtotehtävät siirtyivät isältä tyttärelle.
- Olin ollut yrityksessämme mukana pienestä pitäen ja työskennellyt myyntityön parissa paitsi omassa yrityksessä, myös muiden yritysten työntekijänä, ulkomaankaupan merkonomiksi kouluttautunut yrityksen nykyinen johtaja Niina Numminen kertoo. Hän myöntää, että yritysjohdon vaihtaminen ei tapahtu hetkessä ja vaatii sitkeyttä.
- Tällä hetkellä vastuu on vielä jaettu Riston ja minun kesken. Vaikka Risto on jo eläkkeellä, hän huolehtii tuotannosta ja tekniikasta. Minä taas hoidan markkinoinnin, tietotekniikan ja myyntityön ja helpotan tällä järjestelyllä omaa työtaakkaani siihen saakka, kun isä jää pois, järjestelyyn tyytyväinen Niina Numminen pohtii. - Jokaisella on kuitenkin oma tapansa johtaa, vaikka yrityksen perusperiaatteet säilyvät, Numminen toteaa ja uskoo vientimarkkinoiden heilahtelujen vaikuttavan yrityksen menestymiseen enemmän kuin sukupolvenvaihdosten.
Luopujan ei ole helppo irrottaa ohjaksista
Kaarinan Littoisissa toimiva Trukkitalo Veikka Ståhlberg Oy on kokenut ensimmäisen sukupolvenvaihdoksen vasta vajaa vuosi sitten. Annikki ja Veikka Ståhbergin vuonna 1973 perustaman yrityksen toinen puoli siirtyi heidän ainoalle tyttärelleen Birgitalle perintönä äidin kuoltua.
- Minut nimettiin toimitusjohtajaksi vuosi sitten aprillipäivänä, vaikka omistuspohja säilyi samana kuin se on ollut aina äidin kuolemasta saakka. Isä omistaa 51 %, minä 49 %. Näin vaihdos ei maksanut kuin kaupparekisterin ilmoituksen verran, Birgitta Ståhlberg kertoo. Hänen mukaansa kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ole tottunut muutokseen.
- Meidän arvomme ovat niin erilaiset, että niitä on vaikea sovittaa yhteen, vaikka tavoitteemme ovat samat. Veikka ei ole koskaan oppinut arvostamaan paperitöitä. Hän on myös sen verran vanhempaa sukupolvea, ettei ymmärrä, että töitä ei tarvitse tehdä kellon ympäri leimautumatta laiskaksi, Birgitta Ståhlberg tilittää.
Hän uskoo ensimmäisen sukupolvenvaihdoksen olevan hankalimman, koska siinä perustaja joutuu luopumaan elämäntyöstään. - Isä pelkää, että tytär kaataa firman, kun johtaa yritystä eri periaatteilla, Birgitta uskoo. Hän toivoisi, että isä uskaltaisi luottaa häneen ja antaisi tilaa yrittää.
Jatkajaksi on haluttava ja kasvettava
Yritysten sukupolvenvaihdokset ovat sekä Birgitta Ståhlbergin että Niina Nummisen mielestä aina kasvuprosesseja - niihin kasvetaan ja niissä kasvetaan.
- Yleensä yrityksen jatkajaksi tulee joku, joka on ollut jo pitkään mukana, tuntee talon tavat ja haluaa jatkaa. Perheyrityksissä jatkaja on luonnollisesti ensisijaisesti perheenjäsen, Numminen miettii ja toteaa heidän sukupolvenvaihdoksensa tapahtuneen helposti. Hän oli neljästä sisaruksesta ainoa, joka aktiivisesti halusi jatkaa yrittäjänä. Veljet ovat kuitenkin mukana omistuspohjassa. Suurin kasvun paikka Nummiselle oli päätös jatkaa yritystoimintaa laman aikana, kun lopetuspäätös oli jo tehty ja konekanta myyty.
- Alaslaskun aikana suunnittelin jo alanvaihdosta. Lopulta kuitenkin totesin, että itsessä pitää kehittää sitä, missä on hyvä. Kriiseistä selvittyä löytää omat voimavaransa, Numminen uskoo.
Myös Birgitta Ståhlberg kertoo kasvaneensa trukkien parissa, joskin muistelee, että hänestä piti jossain vaiheessa tulla sisustusarkkitehti.
- Pienenä kaverit leikkivät barbeilla, kun minä ajelin haarukkavaunulla, hän kuvaa kasvuprosessiaan ja korostaa, että valmistautuminen vaihdokseen on aloitettava hyvissä ajoin. - Mitä enemmän lapsia, sitä aiemmin on alettava miettiä, kenelle päävastuu tulevaisuudessa siirtyy.
Tietotaitokin välittyy parhaiten seuraamalla vanhempien työskentelyä ja oppimalla virheistä. Myös henkilökunta voi olla tärkeä osaamisen välittäjä.
- En olisi ryhtynyt tähän hommaan ilman tätä henkilökuntaa. Opin työntekijöiltäni joka päivä uutta ja toisaalta saan heiltä kiitosta ihmisläheisestä työskentelytavastani, Birgitta Ståhlberg tunnustaa.
Molemmat yritysjohtajat pitävät sukupolvenvaihdokseen ryhdyttäessä tärkeimpänä halua jatkaa.
- Ketään ei voi pakottaa yrittäjäksi, he muistuttavat.
[45_Saha.jpg]
[46_trukkitalo.jpg]
![]() |
Trukkitalo Veikka StÂhlberg Oy:n omistaja Birgitta StÂhlberg on kasvanut trukkien parissa. Kodin ja yrityksen v?likin taittuu trukilla k?r?tellen. |
![]() |
Kaarinassa toimivalla Piispanristin Sahalla ei en?? ole sahaustoimintaa. Is? Risto Sj?holm ja nykyinen toimitusjohtaja, tyt?r Niina Numminen vastaavat yhdess? kevythirsim?kkien valmistuksesta ja myynnist?. |
Kristiina Lindberg