Hyvät lukijat. Nyt on kevät. Jos ette usko, katsokaa kalenterista. On huhtikuu, mikä tarkoittaa, että talvi on selätetty kevään tatamiin oikein kunnon niskalenkillä. Mistä sitten johtuu, että joka vuosi juuri keväästä kohkataan kenties enemmän kuin mistään muusta vuodenajasta? No, onhan se hulvaton tunne, kun aamu aukeaa jo ani varhain, ja ilta-aurinko laskee tuskin lainkaan. Päivällä on pituutta, mieli virkistyy, aistit aukeavat, ja tuntuu kuin heräisi talven kylmästä unesta uuteen virkeään aamuun. Maailma vaikuttaa siis ihanan auvoisalta, jos tunnelmaa ei aika ajoin häiritsisi salakavala kevätväsymys. Tämän tunnetilan aiheuttajat ovat ilmeisesti melko yksilöllisiä, vaikka yhteisenä tekijänä monesti onkin pidentynyt päivä. Tulee tunne, että pitää saada tehdyksi enemmän, kun aikaakin ikään kuin on enemmän, näin se ihmismieli toimii. Me yrittäjät taidamme usein syyllistyä tähän ylenpalttiseen työntekoon unohtaen, että olemme kuitenkin yrityksemme tärkein voimavara, jonka pitäisi olla trimmatussa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Katsotaanpa siis kaikki aamulla peiliin, ja tehdään sieltä näkyvän henkilön kanssa yhteinen päätös kunnon kohentamisesta. Ei tässä nyt mitään rantapoika tai –tyttöolemusta haeta, vaan hyvää ja raikasta mieltä, iloista asennetta elämään ja kuntoa koko kroppaan. En ole oikein koskaan innostunut kaikenlaisista mittauksista ja arvoista, joita meiltä otetaan, ja sitten ihmetellään, että kuinka sinä näillä arvoilla voit ylipäätään olla hengissä. Kyllä muutamat arvomittaukset ovat paikallaan, mutta kaatuuko se maailma siihen, jos vatsanympärykseni ei olekaan miesnormien mukaisesti alle metrin vaan pari senttiä yli. Arvostan kovasti hoitohenkilökuntaa, joka pitää meistä herkeämättä huolta, mutta nyt tuntuu vähän siltä, että sellaista ihmeoliota ei olekaan, joka läpäisee kaikki testit ja mittaukset kunnialla. Ilman minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta uskallan kuitenkin vilpittömästi suositella kaikille ruumiillista liikuntaa, kullekin omaan tahtiin, mielen mukaan. Tossut jalkaan, tuulipuku niskaan ja reippaasti samoamaan Suomen suvisille saloille. Lenkillä hankittu hiki lääkitsee paljon paremmin kuin moni apteekin rohto. Kun kevätaurinko on sulattanut ladut suksien alta, on oivallinen hetki tarttua pyöränsä ohjaustankoon, siis polkupyöränsä. Kepeä kulkuneuvo, joka ei kallista bensaa kaipaa. Kunto nousee, lihakset iloitsevat, matka taittuu ja sydän kiittää. Kaapista vaan ompelukoneöljyä rattaisiin, renkaat täyteen ja menoksi. Liikuntamuotoja on vaikka kuinka paljon, valitaan kukin niistä omamme. Laji ei ole tärkeä, kunhan liike säilyy. Fyysisen liikunnan ohella meidän yrittäjien on vähintään yhtä tärkeää pitää huolta henkisestä kunnostamme. Tehdään välillä jotain hauskaa, joka katkaisee normaalin päivärytmin. Käydään elokuvissa tai teatterissa, tavataan ystäviä, pidetään grillijuhlia, kiivetään puuhun – tehdään sitä, mikä kivalta tuntuu. Muistetaan myös, että kevätväsymystä voi ehkäistä nauttimalla silloin tällöin suunnattomasta saamattomuudesta.

Pentti Salonen
pentti.salonen@purosalonen.fi