Jo vuosia on yrittäjiä ja yleensäkin työelämän edustajia haluttu mukaan yhteiskunnan päätöksentekoon. Melkein kaikissa strategioissa puhutaan läheisemmästä yhteistyöstä työelämän kanssa. Yhteistyöelinten kokousten vaatima aika on muodostunut yhteistyön pullonkaulaksi. On vaikea saada yrittäjiä mukaan ja tämä on koettu monilla tahoilla haluttomuudeksi osallistua tärkeitten asioitten hoitamiseen. ”Kun ne yrittäjät eivät osallistu”- kommenttia kuulee usein.

Kun yksittäiseltä yrittäjältä kysyy poissaolon syytä, vastaus on: Ei minulla ole aikaa! Seuraavaksi hän usein jatkaa: Ei siellä mitään tapahdu, ei siellä saa mitään aikaan, aivan turhaa touhua. Tästä voisi myös päätellä, että vaaditaan lisää tehokkuutta ja aitoa halua yhteistyöhön.

Kokoukset ovat useimmiten virka-aikana, jolloin yrittäjien pitäisi tehdä perustyötään omissa yrityksissään. Lisäksi kokoukset ovat pitkiä, vähintään kaksi tuntia, usein puolen päivän tai jopa päivän mittaisia. Asioitten käsittelytapa on puuduttava: Yksi tai useampi asiantuntija pitää pitkän luennon yksinpuheluna. Usein asian esittelijät käyttävät 90% ajasta ja loppu aika ”keskustellaan”, ja kun keskustelu pääsee vauhtiin, aika loppuu. On tietenkin totta, että tiedot ovat tarpeellisia, jotta voidaan keskustella ja tehdä oikeita johtopäätöksiä. Aivan kylmiltään kannanotto tärkeisiin asioihin ei taida yrittäjältäkään onnistua. Tällainen työskentelytapa ei vaan kerta kaikkiaan ole luontaista yrittäjille!

Miten ongelma voitaisiin ratkaista? Omien kokemusten pohjalta olen löytänyt joitakin keinoja. Yksi parhaista ainakin oppilaitosyhteistyössä on ollut kokousten järjestäminen yrityksissä. Jos kokoonnumme koulussa, kokouksesta muodostuu helposti luentotilaisuus, jossa osanottajat ovat passiivisia oppilaita. Jos kokous taas on yrityksessä, täytyy pitää huolta ettei yrityksen esittely vie liikaa aikaa. Jos asia on tärkeä, pitäisi olla mahdollisuus briiffata etukäteen osallistujia aiheesta, esimerkiksi lyhyellä puhelinkeskustelulla. Nykyajan tapa lähettää kaikki pelkästään sähköpostilla antaa usein liian helpon mahdollisuuden ohittaa koko asia.

Yrittäjäyhdistysten rooli on puhua yrittäjän äänellä ja viestiä yrittäjien tuntoja. Miten hyvin siinä on onnistuttu? Toimimmeko me järjestöaktiivit yrittäjille luontaisella tavalla?