Olen saaristossa syntynyt ja ylpeä siitä. Saariston luonto on kuin upea taideteos, joka vetää koska tahansa vertoja vaikkapa Lapin tuntureille. Nyt tätä saariston ainutlaatuisuutta pyritään jälleen kerran avaamaan myös turisteille. Turun, Ahvenanmaan, Länsi-Uudenmaan ja Tukholman saaristot aiotaan yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, jota sitten markkinoitaisiin keskieurooppalaisille matkailijoille. Tämä Skargarden-hankkeen nimellä kulkeva Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsin yhteinen ponnistus tavoittelee saaristoalueelle Alppien kaltaista matkailusuosiota. Onpahan ainakin rima riittävän korkealla, hieman minua hirvittää. Hanketta on tietysti luontevaa lähteä pyörittämään, kun vuoteen 2007 kestävälle hankkeelle on varattu miljoona euroa rahaa. Puolet rahoittaa EU, ja loput eurot haalitaan Pohjoismaiden ministerineuvostolta sekä hankkeeseen osallistuvilta mailta. Tavoitteena on poimia kolmisenkymmentä kohdetta, joiden luonto ja kulttuuri innostaisivat keskieurooppalaisia euron kuluttajia. Odotan mielenkiinnolla, mitä kohteita valitaan, ja miten niitä sitten aiotaan tuotteistaa, koska tähän mennessä siinä ei useiden vuosien yrityksistä huolimatta ole onnistuttu. Miksi ei? Me tiedämme kaikki saariston vetovoiman ja lumon kesäaikana. Silloin riittää ihmisiä lähes joka niemeen, notkoon ja saareen. Yrittäjän ja yrittämisen kannalta tärkeä kysymys kuitenkin on, miten samainen vetovoima saavutettaisiin läpi vuoden. On vaikea toteuttaa kannattavaa yritystoimintaa, jos koko vuoden tuotto pitää haalia kasaan touko-syyskuun aikana. Lapissakin on kehitetty erilaisia kesän ja syksyn matkailuvaltteja, joilla katetaan matkailun kannalta hiljaisempi ajanjakso. Turisti voi harjoittaa kalastusta, rämpiä ruskaretkillä sääskiä huiskien tai samoilla ihan vaikka ajankulukseen ja kuntoa kohentaakseen Lapin laajoilla erämailla. Pohdittavaa varmasti riittää, kun pitäisi keksiä saaristoalueelle turistia kiinnostavaa toimintaa ja ajanvietettä silloin, kun syysmyrskyt vihmovat saarikallioilla ja talven räntä, lumi ja pimeys peittävät kauniin kesämaiseman. Pitäisikö tarjotakin keskieurooppalaisille city-ihmisille jonkinlaisia ”kärsimyslomia”? Ihmisillähän näyttävät asiat olevan niin hyvällä mallilla, että omia rajoja ja vaikeuksien kokemista haetaan erilaisten seikkailujen kautta, ja niistä ollaan vielä valmiita maksamaan. Jätettäköön tuo ideointi nyt omaan arvoonsa. Hankkeen yhteydessä tulisi pystyä ratkaisemaan myös saaristossa liikkumiseen liittyvät ongelmat. On turha lähteä kaupittelemaan mitään toimintoja, jos laatua ei kyetä varmistamaan. Lauttojen pitää kulkea, aikataulujen tulee pitää paikkansa sekä hintojen olla kohdallaan. Nämä asiat eivät viime vuosina ole kaikilta osin toimineet. Saariston rengastienkin osalta tunnutaan elettävän vuosi kerrallaan, toimii ei toimi. Vielä kun otetaan huomioon saaristossa vakituisesti asuvien asenne ja etuoikeudet sekä monien mökkiläistenkin nihkeä suhtautuminen ”ylimääräisiin” ihmisiin, niin työtä tähän hankkeeseen osallistuvilla kyllä riittää. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä hanke aiotaan saada aiottuun lopputulokseen, koska kukaan ei siinä tähän mennessä ole onnistunut. Olen hieman epäileväinen, ehkä se kuuluu tähän saaristolaisluonteeseen, mutta olen myös mielelläni väärässä ja toivotan hankkeelle mitä parhainta menestystä. Käyttäkää eurot viisaasti ja harkiten.

Pentti Salonen, pentti.salonen@purosalonen.fi