Miljoonat televisiota tuijottaneet eurooppalaiset näkivät toukokuisena lauantai-iltana oivallisen esimerkin sisukkaasta suomalaisesta yrittäjyydestä. Pohjoisen poika, juurta noitain, Tomi Putaansuu on rakentanut neljätoista vuotta brandia, johon hän itse on uskonut vuorenvarmasti koko ajan, vaikka ympärillä on häärinyt jos jonkinlaista arvostelijaa pitkin matkaa. Usko omaan tekemiseen on ollut vahva, ja tavoitteet korkealla kuin tunturin huippu. Tähän mennessä suurin julkinen kiitos tehdystä työstä tuli Euroviisuvoiton myötä. Lordi teki sen, mitä kukaan suomalainen ei uskonut koskaan tapahtuvan…Finlande deuce point…. Siinä MM-jääkiekon välierätappion katkeruus haihtui unohduksen usvaan hetkessä. Ja mikä hienointa, viisuissa lyötiin Ruotsin oma Humppa-Helmi Carola mennen tullen. Kyllä taas suomalainen itsetunto röyhisti rintaansa.

Ateenan finaalia edeltäneissä Suomen viisukarsinnoissa suurin huomio ei tuntunut lainkaan olevan musiikissa, vaan esiintyjien ulkoasuissa. Jokaisella tuntui olevan vankka mielipide siitä, miltä esiintyjän pitää näyttää, eikä niinkään siitä, miltä kokonaisuus vaikuttaa. Lordi piti kuitenkin vankkumattomasti kiinni omasta linjastaan ja jätti arvosteluryöpyt omaan arvoonsa. Hyvä niin. Itse on oikein jaksanut ymmärtää, miksi ammattitaidolla tehdyistä monster-maskeista nousi niin suuri häly. Kaikenlaiset viittaukset satanismiin ja ties mihin, vaikuttivat kovin teennäisiltä. Maskit kuuluivat tärkeänä osana kokonaisuuteen. Lordi totesi itse kisan jälkeen, että maskit ovat yhtyeen kulmakivi, ja juuri näillä hahmoilla haettiin Suomelle viisuvoitto. ”Ketä kiinnostaa Clark Kent, jos voi tavata aina tarvittaessa Teräsmiehen”, Lordi vertasi. Useat muut osallistujamaat koettivat vaikuttaa ulkoisella olemuksellaan pukemalla nuoria laulajatyttöjä mitä erilaisimpiin korsetteihin ja alusasuihin. Onko siinä periaatetasolla loppujen lopuksi mitään eroa hirviömaskeihin? Kun kaiken lisäksi Lordin kappale on tehokas, mieleenpainuva ja lähes maaginen, niin siinähän olivat eväät tämän vuoden voittoon. Meidän katsojien on myös hiljalleen myönnettävä itsellemme, etteivät Euroviisutkaan toimi enää siinä muotissa kuin Laila Kinnusen aikaan. Kysehän ei enää muutamaan vuoteen ole ollut laulukilpailuista, vaan pikemminkin on haettu näyttävintä laulun ja lavaesityksen yhdistelmää. Koko kisa on vuosi vuodelta kokonaisvaltaisempaa viihdettä, eikä vain parhaan laulun etsimistä. Tässä suhteessa en usko olevan paluuta entiseen. Me elämme muutenkin aikaa, jossa kuvilla on hyvin suuri merkitys. Pystymme vaikuttamaan tehokkaammin katseen kuin kuulon välityksellä. Halutessamme vaikuttaa ihmisiin arkipäivänkin viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa, on entistä tärkeämpää, miltä näytämme ja miten luontevasti käyttäydymme. Puheen, ulkoisen olemuksen ja käytöksen tulee olla sopusoinnussa keskenään.