Tänä kesänä on ollut helppo keskustella ihmisten kanssa lomanvietosta, koska kaikkien lomasää on ollut suosiollinen, pidemmän päälle ehkä jopa liiankin helteinen. Sovitaan nyt kuitenkin, että hellepäivistä ei valiteta, sillä pelkäänpä, että viimeistään parin kuukauden päässä meitä väijyy hyinen räntäsateensekainen syysmyrsky. Taitaa olla niin, että ei tuntuisi Suomen kesä niin upealta, jollei vastapainona olisi paukkuvia talven pakkasia ja auton peittäviä lumikinoksia.

Kesäauringon tenhovoimasta huolimatta myös työasiat pyörivät silloin tällöin mielessä, ja eräänä iltapäivänä huomasin uppoutuneeni pohdiskelemaan työyhteisön hyvinvointiin liittyviä asioita, olinkohan ollut auringossa jo liian pitkään. Julkisuudessa näitä asioita puidaan joskus ehkä vähän liikakin sillä seurauksella, että hyvin toimivissakin yrityksissä aletaan hakea työyhteisön toimintaan liittyviä epäkohtia, vaikka niitä ei todellisuudessa olisikaan. Monilta ongelmilta vältyttäisiin niin yritysmaailmassa kuin yksityiselämässäkin, jos muistaisimme hyödyntää yhtä perustaitoamme, kuuntelemista. Vanha kiinalainen sananlasku toteaa, että koska sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu, käytä niitä siinä suhteessa. Viisaasti sanottu, oli sitten kiinalainen tai ei. Kouluttaessani ihmisiä vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa, kohtaan usein hämmästyneitä ilmeitä, kun kerron, että saatatte keskustelijoina olla parhaimmillanne silloin, kun olette hiljaa ja annatte toisen puhua. Tästä kiirerytmisestä maailmasta puutuu kuuntelijoita, puhua me kyllä osaamme. Mielestäni viestinnän dosentti Jukka-Pekka Puro kiteyttää kirjassaan Työviestinnän kipupisteet tämän asian varsin osuvasti: ”Meidän tulisi pitää viestinnän kulmakivenä sitä, että kuuntelemme toisiamme. Kun keskitymme kuuntelemiseen, puhuminen tulee kuin itsestään. Huomaamme, että itse asiassa se, mitä sanomme, on välttämätöntä, väistämätöntä ja tarkoituksenmukaista, kun se on aitoa seurausta kuulemastamme”. Olen havainnut, että aito ja aktiivinen kuunteleminen on useasti ratkaisu tai ainakin osaratkaisu yrityksen sisäisen viestinnän ongelmiin. Kun yrityksessä viestitetään asioita, tulisi muistaa, että viestintä ei ole onnistunut, ennen kuin on varmistettu, että viestinnän kohde on saanut viestin. Tämäkään ei vielä riitä, sillä viestin lähettäjän tulee huolehtia myös siitä, että viestin vastaanottaja on ymmärtänyt viestin. Viestin kulkemista voivat haitata monet häiriötekijät, joihin ei ehkä ole huomattu paneutua, jos viestintä on nopeaa ja edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä. Kuunteleminen on aktiivista kuullun analysointia ja pyrkimystä ymmärtää kuulemansa. Viesti ei siis saisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä mitään jälkiä. Itseään voi kouluttaa kuuntelemisen jalossa taidossa. Kuuntelu onnistuu, kun meillä on malttia, keskitymme puhujaan ja hänen viestiinsä sekä tarkkailemme myös hänen lähettämäänsä sanatonta viestiä, kehon kieltä. Itse olen pyrkinyt pitämään mielessäni erästä kuulemaani viisautta: mikään ei muistuta viisasta niin kuin tyhmä, joka pitää suunsa kiinni.

Pentti Salonen