Sököturnaus jouluaattona

Eilen kuulin, kun miestenvaateliikkeen sovituskopissa joku paikallinen pavarotti lauloi ruotsalaispoppia. Sommaren är kort - kesä on lyhyt. Joulunaika sen sijaan ei ole lyhyt, vaan tuntuu pitenevän vuosi vuodelta. Ensimmäiset ostoskeskusten joulukulkusrenkutukset soivat jo marraskuun puolivälissä. Ja vielä helmikuun iltapäivän auringossa omakotialueella loistavat pihapuissa jouluvalot.

Lapin lumisessa talvihämärässä jouluvalot ja melkein neljännesvuoden mittainen joululaulusesonki ovat varmasti oikeassa ympäristössään, arvelin, kunnes viime viikonloppuna vierailin Enontekiöllä asuvien tuttavien luona. Kysellessäni pariskunnan joulunviettosuunnitelmista sain osakseni melkein äreän katseen ja ilmoituksen, että heidän talonsa ja pihapiirinsä ovat jouluvapaata aluetta.

Yhtään ainoaa joulukoristetta ei kuulemma ripusteta, ainoakaan joululaulu ei soi, pipareita ei paisteta, joulukortteja ei lähetetä, lahjoja ei hankita ja jouluruokia ei syödä. Ällistyksestä selvittyäni sain kuulla, että pariskunnan monivuotinen perinne on pelata toisen jouluvastaisen kaksikon kanssa korttia läpi jouluaaton ja jouluyön ja syödä ruuantähteitä. Tosin ruuantähteet tässä tapauksessa tarkoittavat edellisenä päivänä valmistettuja herkkuruokia, joita sitten jouluaattona ja joulupäivänä lämmitetään. Kokkaukselta kuitenkin säästytään ja seurue voi omistautua vuorokauden mittaiselle kortinpeluulle.

Ylenmääräinen jouluhössötys on saanut vastavoimansa. Tosin vastavoimat ovat vielä orastavalla asteella. Viime vuosina yhä useammat perheet ovat lähteneet etelän rantalomakohteisiin joulunviettoon. Matka on järjestetty koko perheen yhteiseksi joululahjaksi ja joulusiivouksilta ja jouluruokien valmistamiselta on vältytty. Suomalaisten suosimissa matkakohteissa kuitenkin yleensä vierailee joulupukki ja hotellit ja matkatoimistot järjestävät muutakin jouluista ohjelmaa.

Mahtaisiko suomalaisten joukosta löytyä riittävää kohderyhmää, jos laajempi jouluvapaa vyöhyke olisi tarjolla? Miten monet kaupungit ja kunnat ovatkaan yrittäneet profiloitua joulupaikkakunniksi? Ja miten monet hotellit ja ravintolat yrittävät houkutella asiakkaita jouluteemalla. Voitaisiinko toimia myös päinvastoin?

Riittäisikö yrittäjällä uskallusta lähteä tarjoamaan joulunaikaan kortinpeluu- ja oluenjuonti-iltoja? Tai aikaistettuja sambajuhlia, joissa kuuman glögin sijaan olisi tarjolla caipirinjaa ja margeritoja? Voitaisiinko kuvitella tavarataloa, jossa ei tarvitsisi kuunnella joulumusiikkia eikä kassatyttöjen päässä olisi tonttulakkeja? Entä miten olisi ravintola, jossa ei olisi vaaraa kinkuntuoksusta tai livekalan lemusta. Lanttulaatikkoa ei tarjottaisi, vaan kokki suosittelisi länsirannikonsalaattia, mustekalarenkaita ja juustomakkaraa.

Joulun pitäisi olla mukavaa hiljentymisen aikaa, mutta monissa perheissä ei pystytä rauhoittumaan lainkaan. Naisväki putsaa ja puleeraa, keittää ja paistaa. Kuusi on pystytettävä vaikka neulasia löytyy sohvasta vielä toukokuussakin. Lahjoja on hankittava vaikka kukaan ei mitään tarvitsekaan. Pelkkiin pakettikortteihin, käärepapereihin ja -nauhoihin kuluu rahaa yhtä paljon kuin koko perheen pizza- ja elokuvailtaan.

Nuorten perheiden on parin päivän aikana kierrettävä syömässä sinappihunnutettuja kinkkuviipaleita puolen suvun luona. Kun tapaninpäivän jälkeen koittaa arki, huokaistaan helpotuksesta, kun pitkästä aikaa voidaan olla kotona. Ja isovanhempien luona ihmetellään, mihin kaikki valmistettu ruoka laitetaan, kun nuori väki ei jaksanutkaan syödä seitsemää sorttia.

Tiedän, että vaimolle on turha ehdottaa joulun korttipeliturnausta, ei sököä eikä edes mustapekkaa. Ja uskon, että joulun perinteet ja herkut ovat meistä useimmille todella tärkeä asia. Kunpa jokainen meistä löytäisi itselleen sopivan joulun tunnelman. Oli se sitten korttipelin, saunaillan tai sukulaisvierailujen parissa.

Kylmäsen Usko toivottaa kaikille mukavaa, leppoisaa ja rauhallista joulunaikaa. Ja Enontekiön pariskunnalle menestystä sökössä!
usko.kylmanen@y-lehti.fi