Pää sekaisin ja bisnes pyörimään

Jostain kumman syystä on aikanaan tullut otettua sairauskuluvakuutus. Varmaankin vaimon vaatimuksesta. Itse en sitä koskaan uskonut tarvitsevani. Ennen kuin viime kuussa.

Solisluun tienoo oli särkenyt jo helmikuusta lähtien. Arvelin ensin syyksi paria pitkähköä hiihtoretkeä. Vaiva ei kuitenkaan levolla, aspiriinilla, buranalla ja apteekin salvalla lientynyt. Vaimo ja tytär vaativat näyttämään kipeytynyttä luunkulmaa lääkärille.

Jo yksityisen lääkäriaseman vastaanottoneidon hymystä olisi pitänyt arvata, että lääkäriasemalla iloittiin uuden ison kalan saamisesta verkkoon. Neitseellisen käyttämätön vakuutukseni sai runsaan kuukauden ajan sellaista kyytiä, että vakuutusyhtiössä ihmetellään vielä pitkään.

Kun olin esitellyt kipeytyneen solisluun kulman lääkärille, passitettiin minut olkapään kuvaukseen. Ja löytyihän sieltä pieni kalkkeutuma. Tulehduskipulääkkeitä ja särkylääkkeitä syödessäni kyllä ihmettelin, miten pieni olkapään kalkkeuma voisi niin kovasti solisluun toisessa päässä vaivata. Kahden viikon lääketokkuran jälkeen vaivat eivät olleet hellittäneet ja päätin varata uuden ajan lääkärille. Uusi ammattilainen otti minut puheilleen ja pienen vastaanharauksen jälkeen suostui solisluun röntgenkuvaukseen. Mitään ongelmaa ei luusta löytynyt. Uudet lääkereseptit taskuun ja kotiin.

Kolmen viikon jälkeen kipu oli niin kova, että nukkumisesta ei tullut enää mitään. Lääkäriasemalla päätettiin kokeilla verikokeita, keuhkoröntgeniä ja ultraäänikuvausta. Ja alettiin pohtia minun lähettämistäni magneettikuvaukseen. Jossain välissä otettiin reumakokeet.

Jokainen tapaamistani neljästä lääkäristä on näiden viiden lääkärikäynnin yhteydessä ehdotellut kortisonipiikkien pistelemistä eri puolille olkavarttani. Ilman, että kenelläkään on ollut tarkkaa käsitystä siitä, missä kohden raajaa tai rinnuksia varsinainen vaiva lymyää. Puhumattakaan siitä, että yksikään heistä olisi onnistunut keksimään, mistä kohtuuton ja yöunet vievä kipu johtuu.

Tällä viikolla tulin kotiin lääkäriasemalta mukanani kolmenlaisia lääkkeitä. Viimeisimmän lääkärin arvion mukaan vahvoja kipulääkkeitä voisi ottaa vaikka kuusi kappaletta päivässä. Lihaksia rentouttavien lääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden lisäksi. "Ei sillaisella lääkityksellä kyllä mitään pysty enää tekemään, kun pää on ihan sekaisin" sanoi lääketieteen ammattilainen kun ihmettelin lääkkeiden määrää.

Vartin tai kahdenkymmenen minuutin lääkärikäyntejä taitaa tulla vielä lisää. Vaihtuvat lääkärit eivät malta syventyä ongelman pohdintaan, vaan sysäävät kokeisiin, kuvauksiin, piikille ja apteekkiin.

Tavoitteena on arvattavasti sekoittaa potilaan pää ja nyhtää loputkin rahat vakuutusyhtiöltä. Bisnes on tärkeää, ja lyhyiden potilaskäyntien ei anneta venyä keskusteluiksi asti. Onneksi en ole ostanut vakuutusyhtiön osakkeita. Olisikohan lääkäriaseman osakkeita myynnissä?
Kylmäsen Usko