Vapaus, veljeys ja yrittäjyys

Toisella mantereella ajasta ikuisuuteen siirtyneeltä isotädiltä jäi perintö. Veljelle ja minulle. Ei niin suuri, että se olisi elämän mullistanut, mutta pikkuisen ylimääräistä rahaa kuitenkin. Veli päätti ostaa kuljetusyritykseensä uutta kalustoa. Tilauskantaa riittää ja ajoneuvojen uusiminen on viisas investointi.

Edellisviikolla olin jo marssimassa islantilaispankkiin tallettamaan omia perintörahojani viiden prosentin korolla, kun tulin yhtäkkiä toisiin ajatuksiin. Ryhtyisinkin sijoittajaksi ja ensimmäinen kohde olisi veljen yritys. Sehän olisi vähän niinkuin perheyritykseen panostamista, ajattelin. Olen jo pitkään ollut mukana veljen yrityksessä muutaman prosentin osuudella ja siitäkin syystä seurannut yrityksen toimintaa lähietäisyydeltä. Lisäksi olen jonkin verran hoidellut firman talousasioita, joten minulla on varmaa tietoa menestymisen mahdollisuuksista.

Ajatus oli mielestäni todella hyvä ja sellaisena uskoin velipojankin sitä pitävän. Keskustelumme aluksi hän vielä hymyili, myönteisesti yllättyneenä.

Kun ehdotin sopivaksi katsomaani, muutaman kymmenen prosentin omistusosuutta yrityksen osakekannasta ja osakassopimuksen kirjoituttamista juristilla, ei hymy enää ollut kovin herkässä. Ja kun kerroin toiveistani päästä tulevaisuudessa nauttimaan yrityksen osingoista, oli kuin emme veljiä koskaan olisi olleetkaan.

Veli alkoi jo kyseenalaistaa vaimonsa lojaalisuutta laskeskelemalla miten minä pääsisin 25 prosentin osuudellani vaa'ankieliasemaan, jos hän ja vaimo olisivat yritystä koskevista asioista eri mieltä. Hallituspaikkaa en enää uskaltanut itselleni edes ehdottaa.

Veli ei mitenkään ymmärtänyt, että pelkkää rahaa sijoittamalla voisin alkaa nauttia hänen kasvattamansa yrityksen tuotoista. Eikä hänen ymmärryksensä riittänyt myöskään siihen, että minulla olisi omaa omistusosuuttani vastaava sana sanottavana yrityksen tulevaisuuden kehittämisestä. Ja vaimon osuuden siirtämistä omaan omistukseensa hän ehti jo saman kahvipöydän ääressä hädissään suunnitella.

Ja sitten meillä ihmetellään, miksi pienyritykset eivät saa riskirahoitusta. Eipä näy raha pienyrittäjälle kelpaavan!

Minä vein perintörahat tutulle pankinjohtajalle. Ne sijoitettiin rahastoihin. Suurin osuus meni kehittyviin maihin sijoittaviin rahastoihin. Nyt perintörahani tukevat ukrainalaisten ja Mustanmeren alueen kuljetusyrittäjien liiketoimintaa.
Kylmäsen Usko