LIIKELAHJAKSI PUHDAS OMATUNTO

”Minäkin annoin viime jouluna sian lahjaksi Afrikkaan”, kuulin tyylikkään rouvan toteavan toiselle samanmoiselle naapuripöydässä Stockmannin kahvilassa. Arvelin rouvien harjoittaneen muodikkaasti kehitysavun antamista ostamalla karjaa savannien perheiden karsinoihin.

”Saatiin vihdoin marraskuussa avioero voimaan ja mies lähti Tsadiin sen Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön hommiin”, rouva jatkoi. Toinen tyylirouva vaikutti yhtäläisen tyytyväiseltä lahjalähetykseen. Nyt voitaisiin kuulemma lähteä tammikuun lopussa Roomaan, italialaista mieskauneutta ihailemaan.

Suomalaisilla tuntuu olevan kaapit liian täynnä tavaraa. Kukaan ei enää jaksa kiinnostua yritysten liikelahjaksi antamista saunapyyhkeistä tai termospulloista. Viinipullot sentään vielä menettelevät. Nyt jokainen itseään kunnioittava yritys tai kansalainen antaa ainakin osan lahjoista – joko antamistaan tai saamistaan – johonkin ylevämpään tarkoitukseen.

50-vuotispäivien lahjarahoilla ostetaan pyörätuoleja Tshetsheniaan, koulupukuja Eritreaan tai kuokkia Keniaan. Ja jos liikelahjoja kuitenkin halutaan antaa, niin sellaisiksi hankitaan nepalilaisia näsiäpensaan kuoresta tehtyjä muistikirjoja, zimbabwelaisia eläimenmuotoisia paperiliittimiä tai afrikkalaisia pullonkorkeista tehtyjä kaulakoruja.

Tarkoitus ja tavoite on varmasti kaikilla antajilla hyvä. Mutta kapitalistinen markkinatalous tarraa otteensa tähänkin pyyteettömään puuhaan järkyttävän nopeasti. Eivät tätä tavara- ja rahavaihtoa enää hoida kehitysmaan luomupellavan viljelijät. Liituraitamies Intiasta tai Sudanista on ottanut ohjat käsiinsä ja pistää osan lisäarvoksi muuttuneista pullonkorkkirahoista oman puvuntakkinsa taskuun.

Hyväntekeväisyydestä on onnistuttu tekemään omaa statusta vahvistavaa toimintaa. Nyt on ”in” lähettää lehmä kaukomaille. Kukaan ei varmaankaan kiinnostuisi lähettämään kahta paria lämpimiä talvisaappaita pohjoiskarjalalaiselle lapsiperheelle, jonka molemmat vanhemmat ovat työttömiä. Tai kuinka moni yritys olisi valmis antamaan henkilökuntansa päiväksi oman kunnan dementiakodin käyttöön, vanhuksia ulkoiluttamaan?

Joulurauhan julistamisen aikaan tuli yrittäjältä sähköposti: ”Olen tänä vuonna luovuttanut lahjaasi varaamani rahat päihdetyöhön. Sain niillä pienen kossun ja mäyräkoiran. Jatketaan sinnikkäästi tätä tärkeää työtä ensi vuonnakin!”
Kylmäsen Usko