KANTA-ASIAKKAAN PIINA

Tammikuun viimeisenä päivänä oli pakko kiirehtiä Bauhaus-tavarataloon ennen sulkemisaikaa. Kahdentoista euron lahjakortin voimassaoloaika oli loppumassa. Kun ennen joulua kävin hakemassa tanskalaisen parinkympin kuusen tästä jokamiehen rautakaupasta sain lahjakortin, joka olisi käytettävä tammikuussa. Sulkemiskuulutuksien raikuessa keräsin tavaraa koriin. Ajastimia, meisseleitä, maalarinteippiä ja paristoja. Ja lasku oli lahjakortista huolimatta neljäkymppiä. Kävi mielessä, että kauppa taisi tässä bisneksessä viedä voiton.

Postilaatikossa odotti Pirkka-lehti ja sen liitteenä viiden euron ostokuponkeja. Olin kuulemma ollut niin hyvä kanta-asiakas ja kuljettanut viikottain rahojani lähikauppaan, että minulle suotiin ostokuponkien verran huojennusta seuraavista ostoksistani.

Vakuutusyhtiöstä oli tullut lasku ja sen mukana kirje, jossa kerrottiin, että iso kauppaketju myöntäisi tästä eteenpäin bonusta jokaisesta matka- ja kotivakuutuksestani. Bonuspisteillä voisin sitten ostella edullisia tuotteita ketjun supermarketeista.

Hiihtolomahotellin varausta tehdessäni minulta tivatttiin ykkösbonus-korttia. Ilman korttia hotelliyöpyminen maksaisi parikymppiä enemmän joka vuorokaudelta. Kun hain urheilukaupasta uudet suksisauvat, vaati myyjätär Stadium-korttia. Vuoden aikana tehtyjen ostosten mukaan annettaisiin kuulemma alennusta seuraavan vuoden urheilutarvikkeiden ostoista.

Mihinkään ei enää voi mennä ilman sopivaa etukorttia tai jäsentunnusta. Uimahalliin tarvitaan magneettikortti, puutarhaliike tyrkyttää etukorttia, jolla saa viidenkymmen sentin alennuksen multapussista kun ensin on ostanut sadalla eurolla tarpeettomia pihakiviä, kodinkoneliikkeessä luvataan parempaa palvelua kunhan lompakosta löytyy ketjun kortti, puhelinoperaattori oli valinnut minut VIP-asiakkaakseen, josta tunnustuksena lähettivät muovikortin ja kirjastokortteja on lompakossa ollut kolme jo vuosikymmenten ajan.

Mitä minä tästä hyödyn? Lompakko pullistelee erilaisista muovinpalasista niin paljon ettei takataskuun mahdu. Ja minä kai nämä saamani suuret alennukset sitten joidenkin muitten tuotteiden hinnoissa maksan. Ja nöyrryn aina ostoksia tehdessäni kaivamaan sopivan vaihtoehdon paksusta korttipakastani.

Voisiko pienen yrityksen etu tässä asiakkaiden metsästyksessä olla se, että hyvä palvelu, asiallinen hinta ja laadukkaat tuotteet ja palvelut olisivat asiakkaan saatavilla ilman muovikortteja, byrokraattisia kanta-asiakasjärjestelmiä tai tiettynä viikkona ja tiettynä kellonaikana voimassa olevia alennuskuponkeja?
Kylmäsen Usko