KESÄAPULAINEN

Rautakaupan oven pielessä on kuva leveästi hymyilevästä punaiseen haalariin pukeutuneesta pojasta. Kuvan alla on teksti, jossa kerrotaan, että punahaalaripoika on kuukauden iloisin työntekijä.

Mieleen nousee vanha ja kulunut vitsi rautakauppojen yleisestä palvelutasosta.

Letkunkiristimiä valitessani pohdin, että onko iloisuus sittenkään se tärkein rautakaupan myyjän ominaisuus. Odottaako asiakas, että letkunkiristimet esitellään iloisesti valkoisia hampaita väläytellen ja piharakennuksen maaleja sekoitellaan sambaa hyräillen ja päivän kuulumisia kysellen. No ei. Minä en ainakaan odota hyvänpäiväntoivotuksia vaan asiantuntemusta. Jos maalitiskillä ei osata selostaa öljy- ja lateksimaalin eroja, ei ystävällisyydestä tai leveästä hymystä ole paljoakaan iloa. Äänekäs tervehdys asiakkaan astuessa sisään ei lohduta jos voikukkamyrkky on lopussa ja piha kukkii keltaisena.

Kiuaskivipakettia kassalle kantaessani en toivo kahvitarjoilua enkä makeisia, joita on jonottajille tarjolla nykyisin jokaisen pienimmänkin majoitusliikkeen vastaanottotiskillä. Ikään kuin jonottaminen olisi siedettävämpää, kun hampaat saavat minttukaramellin rouskuteltavakseen.

Puutavarapihalla sahanpuruja lakaisee hiuksensa omituisen keltaisiksi värjännyt kesäapulainen. Haalarit ovat punaiset, niin kuin ovipielen kuvan hammastahnamainoksellakin, mutta tämä haalaripoika ei hampaitaan turhaan vilauttele. Lienevätkö ne yhtä keltaiset kuin tukkansa, pohdin.

Kaivan esiin piirtämäni luonnoksen vaimon toivomista kestopuisista kukkalaatikoista ja kysyn kestopuulautojen hintaa. Kesäapulainen ilmoittaa hinnan, mutta sanoo, että jos lankuista on tarkoitus tehdä kuvassa oleva kukkalaatikko, sopisi tarkoitukseen varmaankin taaemmaksi pinottu kakkoslaatu, jossa toinen puoli lautaa on osittain höyläämätön. itse en olisi halvempaa tavaraa huomannut enkä olisi edes osannut kysyä. Hinta on sen verran edullinen, että päätän tehdä pari kukkalaatikkoa takapihallekin, vaikka vaimo ei niitä edes tilannut.

Kesäapulainen kysyy, voisiko sahata lankkuni tarvitsemiini mittoihin, ja hoitaa sahauksen siitä sen suurempaa numeroa tekemättä ja jopa kantaa kestopuulankunpätkät autoni takakonttiin. Pyytämättä. Sahauksesta veloitetaan pari euroa, mutta säästin sen moninkertaisesti ostamalla halvempaa mutta käyttökelpoista materiaalia. Tosin lankkuja tuli ostettua enemmän kuin mitä alunperin suunnittelin.

Kesätyöpaikkojen hakuilmoituksissa kerrotaan usein, miten iloinen luonne ja hymyilevä asiakaspalvelutaito ovat tärkeimpiä valintakriteerejä. Minulle laudat myynyt keltatukka ei hymyillyt kertaakaan, eikä sanonut yhtään ainutta ylimääräistä sanaa, mutta minä sain juuri sen palvelun mitä tarvitsinkin ja jopa hiukan enemmän. Lisäksi tunsin säästäneeni rahaa. Enkä ärsyyntynyt teennäisen iloisista tervehdyksistä ja hyvän päiväjatkon toivotuksista.

Keltatukka ei varmasti koko kesänä saa kuvaansa ovipielen kehyksiin. Mutta kauppa käy ja yritys menestyy. Jopa ilman turhia tekohymyjä.
Kylmäsen Usko