VEROT YLÖS, SANOO KANSALAINEN

- Ei voi olla totta! Kiekaisi vaimo aamun lehden ääreltä niin että kahvikuppi oli vähällä kaatua. Lehdessä oli naapurikaupungin asukkaille tehty gallup-kysely, jossa väki oli ottanut kantaa kunnallispoliittisiin ratkaisuihin. Lähes kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tulevan vuoden talousarviossa pitäisi korottaa veroja. -Eipä olla ennen tällaista nähty, että kansalaiset veroja hinkuvat, totesi vaimo, kun sai hengityksensä järkytykseltä tasaantumaan.

Uutistekstiä tarkemmin tutkiessamme kävi ilmi, että jokaisella veroja kaipaavalla on mielessään jokin merkittävä parannus kunnallisiin palveluihin. Nämä omien palvelujen parannukset sitten pitäisi pystyä rahoittamaan niillä muutamilla roposilla, jotka korotettuna kunnallisverona kaupungin kassaan maksettaisiin.

Joku kaipaa asuinalueelleen asfaltteja, joku uudempaa vanhainkotia, toinen ilmaista päivähoitoa ja joku kouluja ja kirjastoja joka ikiseen lähiöön. Myös hammaslääkärin palvelut, luomien poistot ja lihavuushoidot tulisi sisällyttää kunnan maksamiin palveluihin.

- Lohdullista sentään on, että palvelujen ja verotuksen yhteys näyttää vihdoin kuntalaisille selvinneen ja ”verot valtion maksettaviksi” -tyyppisen kannanotot ovat vähentyneet, yritin sanoa naapurikaupungin väen yksinkertaisuudesta tuohtuneelle vaimolle, vaikka itsekin olin samaan aikaan iloinen, että emme olleet kyseiseen kaupunkiin koskaan erehtyneet muuttamaan.

Naapurikaupungin yrittäjäyhdistys näyttää olevan ainokainen taho, joka on ehdottanut veronkorotusten sijaan kunnan hallintobyrokratian karsimista ja hallinnon rakenteellista uudistamista. Yrittäjät näkevät veronkorotuksissa ostovoiman alenemisen uhkan ja ovat sitä mieltä, että jos menojen hallitsematonta kasvua ei saada kuriin, on kaupunkilaisten verorahojen lypsäminen tyhmää ja lyhytnäköistä.

Jos kuntaa vertaa pienyritykseen, on katsontakanta merkittävällä tavalla erilainen. Kun yrityksessä on talouskriisi, ryhdytään toiminnan järkeistämistoimiin, lisätään tehokkuutta ja karsitaan kuluja. Ensimmäisenä ei rynnätä rahoittajan tiskille pyytämään lisää pääomaa. Tosin kaupungin rahat eivät koskaan pääse loppumaan, sillä asukkailta voi lähes loputtomiin vaatia lisää veroeuroja, konkurssia ei kovin helpolla tule. Markkinoiden ohjaamassa yritystoiminnassa talouttaan huonosti hoitavat yksiköt karsiutuvat nopeasti.

Eilen tuli sähkölasku. Vuodessa perheemme sähkönkulutus on lisääntynyt sen verran, että maksua on kertynyt melkein 150 euroa viimevuotista enemmän. Jospa nyt toimisinkin naapurikunnnan lailla ja sähkön säästämisen, pihavalaistuksen vähentämisen ja sähkölämmitteisten kodin sisätilojen lämmön parilla asteella alentamisen sijasta laittaisin pääkatkaisijaan kolikkoautomaatin. Jokainen, joka pudottaa automaattiin neljä euroa päivässä, saa oikeuden käyttää lukuvaloa, katsella televisiota ja lämmittää ruokansa mikrouunissa. Olisiko hyvä ajatus?
Kylmäsen Usko