Kymmenen vuoden jälkeen on aika luopua

Sukupolvenvaihdos on yrityksessä aina haastava prosessi. Vanhempi sukupolvi luopuu kättensä ja järkensä töistä ja nuoremmat saavat päätösvallan. Yrityksen perustajaa vaivaa huoli henkisen ja aineellisen perinnön siirtymisestä, yritystoiminnan jatkumisesta ja luodun linjan pitämisestä.

Kun jatkajaa ei ole, ovat vaihtoehdot vähissä. Minulle on nyt käynyt niin. Vaimo on jo pidemmän aikaa vaatinut minua itselleen. Kynttiläillallisille, ulkomaanmatkoille, sukulaisvierailuille ja kylpyläviikonlopuille. Pois tietokoneen äärestä. Naiseni on ehkä äitynyt vanhemmiten mustasukkaiseksi. Kun muita kilpailijoita ei ole ollut, on uhkan luonut sulavalinjainen ja aina käyttööni valmis kannettava tietokone. Täytyy myöntää, että muutaman kerran olen vienyt ”Omppuna” tunnetun Appleni sänkyyn saakka.

Kymmenen vuoden mittainen yrittäjyyden syvimmän olemuksen pohdiskelu lehden palstoilla on huolehtinut siitä, että eri alojen yritystoimintaa on tullut seurattua tavallista tarkemmin. Lukuisat kerrat olen voinut iloita saamastani erityisen hyvästä palvelusta ja olen tuntenut riemua siitä, että olen voinut jakaa kokemukseni lukijoiden kanssa. Lähes yhtä monta kertaa tietokoneeni näppäimet ovat savunneet kilpaa korvieni kanssa, kun surkean palvelun suututtamana olen purkanut turhautumistani ja pettymystäni lehden palstalle.

Joulun tullen asetun takan ääreen nojatuoliin, kaadan lasiin lämpöistä glögiä ja otan käteeni vuoden viimeisen Varsinais-Suomen Yrittäjä –lehden. Aion joulun aikaan syventyä lukemiseen, en kirjoittamiseen. Yöpöydällä on pino erilaisia yrittäjäelämänkertoja. Voisinpa ajatella jopa lukevani niitä vaimolle ääneen.

Nöyränä kiitän kaikkia palstani lukijoita kymmenen vuoden yhteisestä taipaleesta ja kannustan muitakin lukemaan puolisolle, kumppanille tai lapsille ääneen. Joulunpyhinä ja sen jälkeenkin. Kirjoja tai kolumneja.
Kylmäsen Usko, eläkeläinen