Rutalahden markkinat

Viikonloppuna kävin vanhan tuttavaporukan kanssa nauttimassa ruskasta. Muutaman kilometrin päässä ihmisasutuksesta, järven rannalla ja nuotion ympärillä ihmisrodun vanhat yhteenkuuluvaisuusvaistot heräävät ja keskustelu käynnistyy jopa toisilleen tuntemattomien henkilöiden kesken.

Siinä makkaraa kärventäessäni ja vaellusretken käynnistämää vatsani kurinaa hillitessäni kuulin jonkun mainitsevan Rutalahden markkinoilla tarjoiltavan ilmaista ruispuuroa. Siinä oli siihen tilanteeseen sopivaa markkinointiviestintää sen verran riittävästi että viesti sai aikaan toimintaa. Me aikuiset miehet pistimme vaelluskenkää toisen eteen tiiviiseen tahtiin ja alle tunnissa olimme takaisin sivistyksen parissa ja auton luona. Polttoaineen kohonneista hinnoista välittämättä auton nokka suunnattiin kohti Rutalahden kylää ja höyryäviä ruispuurokattiloita.

Nuorisoseuran talon pihassa oli myyntikoju jos toinenkin. Haitari soi ja kauppa kävi. Kerrankin, ajattelivat varmaan rutalahtelaiset, joiden kylällä ei kauppoja ole. Ruispuurotykki oli syöty tyhjäksi kun me ehdimme perille, mutta makunystyrät oli herätetty vaatimaan aitoa Rutalahden myllyn hiutaleista keitettyä evästä joten ruskea paperipussi jos toinenkin vaihtoi omistajaa ja vaellusretkeläisten käteisvarat käytettiin myllärimatin yrityksen tuotteiden hankintaan.

Kaupattomien vyöhykkeitten markkinat vaikuttivat muutenkin sen verran monipuolisilta että hankintoja tuli tehtyä enemmänkin: kiinalainen retkiastiasetti vaihtoi omistajaa kympillä. Koirasta varoittava muovikyltti maksoi kaksi euroa. Pihaharjoja sai kaksi vitosella ja vaimoille vietäviksi ostettiin vielä Rutalahden puutavarasta sorvattuja avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja.

Lopuksi syötiin vielä yhdet grillimakkarat ja ostettiin mukaan pussillinen korvapuusteja. Majapaikkaa kohti ajellessamme kehuimme toisiamme hienoista ostoksista ja ylistimme aitoa ja mukavaa markkinatunnelmaa. Joku siinä keksi takapenkiltä muistuttaa, että erämaita kohti ajellessamme olimme niin kovin iloinneet siitä että pääsimme pois kaupallisuuden kasautumien lähistöltä ja ällistelleet vaimoihmisten ostamisinnokkuutta kun joku vain vähänkin vinkkaa muka mahdollisista hyvistä ostoksista. Yhdessä olimme todenneet, että vaimot saa ajamaan toiselle puolelle kaupunkia kunhan joku lupaa ilmaisen huulipunanäytteen tai sukkahousut kaupanpäälle kenkien ostajalle.

Olikos meidän touhumme niin kaukana tästä? Jonkun mielestä kyseessä ei ollut varsinainen kaupallinen ostaminen vaan enemmänkin rutalahtelainen kulttuuritapahtuma. Eikä meitä ollut kuulemma katteettomin ilmaisnäytelupauksin huijattu ajamaan neljääkymmentä kilometriä, vaan olimme juuri sillä hetkellä ymmärtäneet ruispuuron myönteiset vaikutukset vanhenevan miehen kehon terveydelle. Ja kyllähän kiinalaiselle kevytpaistinpannulle varmasti vielä tulevilla reissuilla olisi käyttöä, vaikka hutera kahva ei räiskäleen painoa kestäkään.

Mutta olipas hyvää se ruispuuro. Aamupalalla sitä syödessä kuuluu vieläkin melkein nuorisoseuran hanuristin soitantoa. Kyllä onnistuneista heräteostoksista riittää iloa pitkäksi aikaa.
Kylmäsen Usko