Työväenliike
11/2005- ”Yrittäjäjärjestö on työväenliike. Kyllä nyky-yhteiskunnan työläisiä ovat yrittäjät jos ketkä. Ainakin jos tehdyn työn määrässä mitataan. Töitä tehdään jokaisena vuoden kuukautena ja melkeinpä jokaisena vuorokauden tuntinakin.”
Työläisen käsitettä jäin tässä yhtenä iltana pohtimaan kun satuin paikalliskuppilaan jossa iltakokoustaan piti paikkakunnan yrittäjäyhdistys. Kabinetin ovi oli unohtunut raolleen ja keskustelu kuului baaritiskin reunapaikoille saakka. Siellä työläiseksi julistautui yksi jos toinenkin paikkakunnan hyvinvoiva nokkamies ja yllä olevat lausahdukset singahtelivat nopeampaan tahtiin kuin pubin puolen tikat.
Mihin ihmeeseen on yhtäkkiä kadonnut se syvä juopa joka kolmekymmentä vuotta sitten turvallisesti erotti työläisen ja riistäjäkapitalistin. Kuka voi enää pitävästi ja uskottavasti julistautua työläiseksi? Eikö viime vuosikymmenen ajan yrittäjyyttä ja omavastuisuutta ole edistetty joka ikisessä päiväkodissa ja koulussa ja kaikilla työpaikoilla. Mihin perinteisen palkansaajan sorrettu asema oikein katosi? Tuliko meistä massoista yrittäjyyshenkisiä ja nyt yksilöllisyyttä ja arvonantoa haetaankin työläisen haalareita päälleen sovittelemalla?
Lähikuppilan baaritiskillä äidyimme naapurinmiehen kanssa oikein pohtimaan työläisyyden syvintä olemusta. Yritimme siinä määritellä termiä. Olisiko työläinen se joka palkkaa vastaan tekee toiselle työtä? Siis esimerkiksi suuryritysten palkatut toimitusjohtajat. Ei. Entäpä löytyisikö perustyöläinen yhteiskunnan vähäosaisimpien joukosta? Tuskinpa, sillä useat köyhäksi itsensä luokittelevat menisivät mieluusti työhön, jos sitä vain olisi saatavilla. Työtön ei kai voi olla työläinen. Mitä sitten jää jäljelle? Kovaa työtä ja pitkää päivää pienellä palkalla tekevät henkilöt, hekö niitä työläisiä ovat ja mistä heidät löytää? Naapurinmiehen sekä omaan korvaani viimeisin määritelmä alkoi kuulostaa pienyrittäjältä.
Miten aikaisemmin kaikki oli niin paljon selvempää. Oli rikkaita joita voi syyttää köyhän riistämisestä. Oli maanviljelijöitä ja pientilallisia jotka hankkivat toimeentulonsa viljasta ja karjasta. Nykyisin suurin osa maajusseistakin käy konttorissa työssä tai ainakin emäntä on pystyttänyt tallin vintille muotivaatekaupan ja on sen toimitusjohtaja. Palkkatyöläiset rikastuvat yhtäkkiä optioillaan tai ostavat yhtäkkiä työnantajan firman itselleen.
Eihän tätä menoa enää kukaan ymmärrä. Suutaritkaan eivät enää pysy lestissään vaan innostuvat ryhtymään jalkinedisainereiksi, mitä sitten lienevätkään. Naapurin miehen kanssa päätimme että me ainakin tiedämme mitä olemme. Kypsään ikään ehtineitä vakaita miessukupuolen edustajia.
Minä kävin hakemassa toiset oluet ja päivän sanomalehden. Naapuri löysi kansilehdeltä mielenkiintoisen messutapahtuman ilmoituksen. Ohjelma vaikutti ainakin perheittemme rouvashenkilöitä kiinnostavalta ja yhdessä päätimme yllättää sunnuntaina puolisot viemällä heidät messuille. Kunnes sitten huomasimme messutapahtuman kohderyhmäksi merkityn ”myöhäisnuoret”.
Kylmäsen Usko