Yrittäjyyden Tosi-TV

Nykyisten televisio-ohjelmien seuraaminen on kuin naapurin oven raosta kurkkimista. Erilaisia tosi-TV –formaatteja taitaa olla tarjolla jokaisen viikonpäivän illaksi. Milloin remontoidaan koteja, etsitään aviomiestä, hoidetaan maatilaa, etsitään työpaikkaa, matkustetaan maailman ympäri, elellään autiolla saarella tai hotellissa, parannellaan miesreppanoiden elämäntyyliä, pyritään huippumalliksi tai jopa remontoidaan omaa vartaloa operoimalla sitä paremman näköiseksi.

Onko meidän televisiokatsojien elämä todellakin niin yksitoikkoista, että sen voittaa jopa Osbornien perheen puuhien tuijottaminen? Olo on lähinnä kiusallinen kun tulee mahdollisuus seurata täysin tuntemattomien ihmisten suihkussa käyntiä tai ihmissuhdesolmuja.

Ainoa tämän lajityypin ohjelma josta tuntuisi olevan edes pikkuisen hyötyä meikäläiselle, on sarja jossa lähes käyttökelvottomiksi kuluneita autoja rakennellaan uuttakin ehompaan kuntoon. Tosin mikään tavanomainen ei enää näille mekaanikoille tunnu riittävän, kun läpiruostuneesta täysin palvelleesta romukasasta kyhätään joka pojan unelma jossa kaikkien muiden kuviteltavissa olevien herkkujen lisäksi on kolmenkymmenen tuuman plasmatelevisio.

Muutaman kerran näihin ohjelmiin turhautuessani olen yrittänyt pohtia vankkaa kotimaista ohjelmaideaa, jota tällainen tavallinen keski-ikäinenkin köriläs jaksaisi seurata. Yksi ajatuksistani oli Pienyrittäjä-TV, jossa seurattaisiin aloittavan yrittäjän askeleita hänen käynnistäessään ja pyörittäessään perustamaansa yritystä.

Yksi jakso kuvattaisiin pankissa ja muiden mahdollisten rahoittajien luona. Toimitilan etsintään pääsisivät mukaan sponsoreiksi sopivat kiinteistönvälitysfirmat. Tuotannon ja palvelujen kehittämisestä ja strategiasuunnittelusta saisi kokoon useammankin jakson. Yrittäjän kotona seurattaisiin perheen kanssa vietettyä aikaa – tosin tästä ei varmaankaan montaa jaksoa saataisi rakennettua, sen verran vähäistä taitaa olla alkavan yrittäjän perheensä parissa viettämä aika.

Kamera pyörisi luonnollisesti yrittäjän sängyn yläpuolella kun hän viettää unettomia öitä pohtien myyntilukujen kehitystä ja materiaalien hintamuutoksia. Kuvaajat tulisivat mukaan lääkärin vastaanotolle kun yrittäjä hakee verenpainelääkkeitä, vatsahaavatabletteja ja lääkehiiltä.

Kuvausryhmä kokoaisi asiakaspaneelin jossa yrityksen tuotteita ja palveluja arvioitaisiin asiakkaan näkökulmasta ja annettaisiin kehittämisehdotuksia tuleville vuosille. Katselijat saisivat lähettää omat tuotekehitysideansa tekstiviestillä suoraan ohjelmaan.

Yrittäjä-TV ei ehkä koskaan tarjoaisi yhtä raflaavia näkymiä katsojille kuin plastiikkakirurgiset leikkaukset tai nuorten seikkailijoiden muhinointi autiosaaren kallioluolissa.

Yrittäjä-TV:llä saattaisi kuitenkin olla pienoinen yhteiskunnallinen sanoma tarjottavanaan. Joko yritystoiminnan edellytyksistä vastaaville henkilöille tai sitten yrittäjiksi aikoville. Jos televisioruudussa näkemilleen virheille nauraa, ei niitä ehkä itse enää välttämättä tee uudelleen
-Kylmäsen Usko