Vaikuttamisen sietämätön vaikeus

Perjantai-illan pimeydessä makkaraperunoita jonottaessani kuuntelin edessäni jonottavan seurueen jorinoita. Grilliruokaa oli tilaamassa pari kotikunnan tuoretta valtuuston jäsentä. Tunnistin kumpaisenkin räväköistä viime syksyisistä kampanjoista, joissa luvattiin kerralla laittaa pieneläjien ja huonosti kohdeltujen kansanryhmien asiat kuntoon. Paikkakunnan menoon tulisi vihdoin muutos kun nämä herrat saisivat tukevan otteen vallan kahvoista. Syksyisen uhoamisen tilalle puheisiin oli nyt noussut turhautuminen.

Vajaassa puolessa vuodessa herrat kunnallispoliitikot olivat kuulemma havainneet, että mitään merkittävää muutosta ei tulisikaan tapahtumaan. Ja syynä tähän pysähtyneisyyteen olivat tietysti muut valtuutetut, jotka eivät kuntalaisten parasta ymmärtäneet, vaan toimivat pelkästään tämän kaksikon hyvien tekojen jarruna.

Paikallislehden uutisoinnista muistin lukuisia valtuuston äänestyksiä joissa grillijonokaksikko oli kerta toisensa jälkeen jäänyt ajatuksineen yksinään. Siinä sitä jonossa sitten siunailtiin kovaan ääneen kymmenien muiden valtuutettujen typeryyttä ja ymmärtämättömyyttä ja oltiin välillä jo valmiita heittämään hansikkaat tiskiin, koska kunnallispoliittiset päätöksen tulisivat kuitenkin olemaan suurten puolueiden halujen mukaisia jatkossakin.

Pitkään jonossa seistessäni nappasin telineestä iltapäivälehden, jonka sivulla komeili valtakunnantason vähemmistöpoliitikko Toni Halme. Herra parlamentaarikko ilmoitti lehden palstalla, että ”meillä on pieni kannatus ja silloin ei saa mitään aikaiseksi”.

Niinpä niin. Tilannetta kutsutaan demokratiaksi. Jos suhteellisen pienen kannatuksen saaneet ryhmät tai yksittäiset poliitikot voisivat sanella päätökset haluamansa kaltaisiksi, oltaisiin länsimaisesta päätöksentekojärjestelmästä irtaannuttu pelottavan kauas. Suuren kannatuksen saaneilla ryhmillä tulee olla myös suuri sananvalta. Äänestäjiäänhän poliitikot tehtävissään edustavat.

Pienen puolueen tai pienen poliittisen ryhmän omaa painoarvoa pystytään tehokkaasti lisäämään hyvällä yhteistyökyvyllä. Sopivien kompromissien teko auttaa viemään läpi omia ajatuksia ja näkemyksiä. Yhteistyökyky ja kirosanana käytetty lehmänkauppa eivät ole synonyymejä.

Sama koskee erilaisia edunvalvontaa tekeviä tahoja. Esimerkiksi yrittäjiä. Yhteistyökykyiselle ryhmälle on helpompi olla suopea. Uhoava ryhmä saa kyllä äänensä kuuluviin mutta kompromettoiva, näkemyksellinen ja joustava ryhmä saa näkemyksiään toteutetuksi. Huutamisen aika on ohi, diplomatia on vahvempi edunvalvontamenetelmä.

-Anna saatana tänne se mun viitonen! Kuulin herran kunnallispoliitikon karjuvan puoluetoverilleen sinapit rinnuksillaan. Siinä taisi poliittinen ryhmä alkaa revetä sisäisiin ristiriitoihin jo heti vaalikauden alkupuolella.
-Kylmäsen Usko